Hiihtokausi 2016-2017

Kausi 2016-2017 sisälsi paljon kivoja hetkiä, mutta myös pettymyksiä. Tylsäähän urheilu ilman pettymyksiä olisi, joten täytyy niitäkin kohdata...:) Mielestäni kehityin kuitenkin viime talvena ihan kivasti, opin tekniikkaa ja sain vähän irtikin joissain kisoissa paremmin, kuin pitkään aikaan.

Viime tekstissä kerroinkin aloittaneeni kisakauden Lempäälässä tykkilumiladulla, jonka jälkeen kisailin Ristijärvellä. Käväisin myös Jämillä Suomen cupin osakilpailussa ja sen jälkeen koittivatkin kauden ensimmäiset nuorten SM-kisat Äänekoskella. Siellä räpelsin sprintissä, mutta kympin vapaa meni paremmin: olin toinen. Harmitti kyllä hiukan, että samaan aikaan hiihdetyt nuorten MM-hiihdot rokottivat osan kovimmista hiihtäjistä pois meidän sarjasta (N20 eli 1997 ja 1998 syntyneet)... Majoituin hotellissa Jyväskylässä järven rannalla ja ihailin järvelle tehtyä leveää retkiluistelureittiä juoksennellessani lyhyen lenkin järven ympärillä.

Sitten tuli talven ensimmäinen vastoinkäyminen. Toiseen lonkan sisäreunaan (nivuseen) tuli todella ikävä kiputila, joka esti osallistumiseni Keuruun SM-hiihtoihin. Olisin tosi kovasti halunnut sinne mennä, mutta en pystynyt suksimaan perinteistä yhtään. Nivusen parannuttua kisakausi kuitenkin jatkui Vierumäellä ensin nuorten SM-viesteissä ja sen jälkeen KLL hiihdoissa. En oikein pitänyt Vierumäen tasaisesta reitistä ja en ollut päässyt kunnolla perinteistä treenaamaan, joten tulos oli sen mukainen... No, selittelyt sikseen ja kohti uusia kisoja vaan, ei aina suju.;)

Siitä viikko eteenpäin koittikin jo nuorten SM-hiihdot Rovaniemellä Ounasvaaran upeilla, mutta aika vaativilla reiteillä. Perinteisen väliaikalähdössä olin neljäs ja vapaan 20km yhteislähdön jälkeen päättelin, että alamäkiä voisi opetella laskemaan vähän paremmin...:D Tuloksena siitä oli viides sija. Ihastuin totaalisesti Rovaniemeen kaupunkina! Niin rauhallinen, mutta kuitenkin kaupunkimainen.

Viimeisenä tähtäimenä oli Kontiolahdella aikuisten SM-kisat. Perjantaina olin vapaan viidellä kilometrilla 28. ja sunnuntaina perinteisen 15 kilometrin yhteislähdössä suksin kahdenneksikymmenenneksi... Sunnuntain keli oli kyllä todella mielenkiintoinen; lähes jokainen hiihtäjä joutui ylämäkien yläosassa hakkaamaan suksista paakkuja pois! Itsekin kaaduin yhdessä ylämäessä, kun sukseen juuttunut paakku tökkäsi. Ja ainiin, seinänousuksi kutsuttu jyrkkä ylämäki oli pakko hiihtää ladulla, koska ladun sivusta olisi juuttunut suksien pohjiin niin paljon lunta, että paakkuja tuskin olisi edes saanut pois...:D