Parempaan päin(kö)

Ennen kisaa täytyy aina tarkistaa (ainakin 3 kertaa minun tapauksessani), että sauvojen hihnat ovat kunnolla kiinni...

Nyt on taas kisaviikonloppu takana. Jäi pitkästä aikaa ihan hyvä fiilis kovaa hiihtämisestä!
Eilen osallistuin Valkeakoskella nuorten SM 2016 esikisaan. Vaikka kisa olikin nimetty noin hienosti, ei osallistujamäärät kuitenkaan olleet kovin suuria. Kisat olivat vapaalla ja matkana 5km. Olin etukäteen päättänyt hiihtää hyvällä tekniikalla ja hiukan rennommin ja edellisen yön pahoinvointi ja siitä johtuneet huonot yöunet varmistivat suunnitelmani...
Hiihto tuntui tosi hyvältä pitkästä aikaa ja olin maalissakin hyvävoimainen. Tuntui että palauduin alamäissä hyvin ja jaksoin siten pitää vauhdin tasaisena. Tuntumakin oli paljon parempi saamani tekniikkaopetuksen ja vanhojen suksien ansiosta.

Tänään hiihdin Hämeen viestissä Viialan Virin joukkueessa. Olin saanut ennen hiihtoani hyvin lämmöt päälle, mutta ennen hiihtoani lämpö katosi, vaikka yritin pitää sitä yllä. Ulkona oli jotenkin koleampi ilma, kuin mitä lämpömittari näytti...Vaikka sain tekniikkaa pidettyä parempana kuin ennen, oloni oli todella jäykkä ja kylmettynyt, eikä lämpö ehtinyt kolmen kilometrin osuudella valloittaa lihaksiani. Ensi kerralla puen kisaan jotain muutakin kuin pelkän kilpa-asun(!). Meidän joukkue oli kuudes, päästiin palkintosijalle...=D

Vaihtoalueella odottamassa omaa osuutta.

Ja sitten matkaan!

Hyvä Viri! (Kuvasta puuttuu muutama)

Aina ei suju niin kuin toivoisi...

Varoitus: Tämä teksti sisältää pettymyksien purkamista...

Nyt on kahdet raskaat hiihtokisat takana. Kävin Äänekoskella ja Jyväskylässä nuorten katsastuskisoissa. Jos suoraan sanon, nämä kaksi kisaa olivat varmasti odotuksiini nähden epäonnistuneimmat hiihtokisat ikinä! Äänekoskella lämmittelyssä hiihto tuntui tosi hyvältä ja vedotkin sujuivat hyvin. Lähdön lähestyessä aloin kuitenkin haukottelemaan ja oloni muuttui väsyneeksi. Lähtiessäni matkaan oloni oli vetelä ja uupunut. Lumi häikäisi silmiä. Tuntui kuin kaikki lihakseni olisivat kadonneet!

Seuraavana päivänä olo oli taas todella voimakas lämmittelyssä ja ajattelin että hiihto sujuisi edes vähän paremmin. Mutta ei, lähtöviivalla oloni muuttui taas veteläksi ja hiihtokin meni sen mukaan. Eli huonosti omaan entiseen tasooni nähden, todella huonosti! Loppuverkassa "sain taas lihakseni takaisin" ja hiihto tuntui aivan erilaiselta! Muutenkin treenatessa ja pienemmissä kisoissa hiihto on tuntunut todella hyvältä.

En ole varma, mistä tämä johtuu, mutta arveluksia aiheesta minulla on. Nyt täytynee vaan keventää treenitehoja ja hiihdellä rennosti. SM-kisoihin on kuitenkin vielä aikaa. Ja jos ei tilani parane tänä talvena niin ensi vuonna sitten uusi yritys.

Vuosi 2014

Huhhuh, nyt on taas yksi vuosi lisää eletty. Jokainen vuosi tuntuu mielestäni lyhyemmältä, mutta silti viime vuoteenkin mahtui kaikkien osalta varmasti sekä hyviä, että huonoja muistoja. Ajattelin kerätä viime vuoden jokaiselta kuukaudelta muutaman kuvan, josta osaan kertoa jotain.

                                                Tammikuu:

Turun sellokilpailun säestysharjoitukset.

                                         

Hiihtokisoissa Tammelassa.

                                              Helmikuu:

Vasemmalla Turun sellokilpailun jälkeen,
 oikealla viimeisessä konsertissa ennen kisaa.

                                               Maaliskuu:

Ylhäällä kauden viimeiset hiihtokisat ja keväinen Helsinki.
Olin mukana myös mukana soittamassa Johannes Passiota

Huhtikuu:

Konsertissa soittamassa ja Lempäälän SM-maastoihin valmistautumista.

Kauden ekan juoksukisan jälkeen. (Teivocup)

Toukokuu:

Ylhäällä ystäväni Millan kanssa Linnanmäellä.
Alhaalla Lempäälän SM-maastoissa, missä itselläni ei kovin hyvin mennyt, mutta ystäväni
Venla sai SM-hopeaa omassa sarjassaan!

Juoksin helteessä ensimmäisen maratonini Valkeakoskella

Kesäkuu:

Ystäväni Anniinan kanssa ihana päivä Tampereella, paljon uimista ja treeniä.
Pakkailua Lapin treenilomaa varten...

Heinäkuu:

Treenaamassa Saanatunturilla, kastautumassa Jäämeressä ja treenaamassa Ylläksellä.

Elokuu:

SM-hopeaa 16-sarjassa 3000 metrillä.
Konsertin jälkeen.

Syyskuu:

Ihana päivä ystäväni Millan kanssa.
Sibelius-Akatemian soittotunnit alkoivat.
Synttärilahjaksi (4.9) saatuja lempisuklaita...

10000 metrin piirimpiirimestaruus ja oma ennätys 38.46.
Mesihölkkä (26km) Akaassa.

Lokakuu:

Hopeaa Pirkan hölkästä.(33km)

Esiintyminen Valkeakoskella..

Marraskuu:

Lempäälässä, Valkeakoskella ja Nokialla tykkilumiladuilla hiihtämistä.
Luokkakonsertti Helsingissä(en löytänyt kuvaa)

Teivocup (5km) ennätys 18.40

Joulukuu:

Ekoja hiihtokisoja, joulukonsertti Helsingissä, paljon hiihtämistä ja ihana jouluaatto perheen kanssa!

Tässä siis joitakin hetkiä kuluneesta vuodesta. Nyt innolla kohti vuotta 2015!

Joulu on taas

Joululahjakseni saatu pipo

 Joulu on lempijuhlani! Rakastan joulussa eniten perheen kanssa yhdessä oloa, hyvää ruokaa ja ihanaa tunnelmaa. Jokaisen vuoden jouluaatto on hiukan erilainen, mutta perheessäni melko saman kaavan mukainen:

Aamulla herätään rauhassa ja syödään aamupala yhdessä. Aamupäivällä minä käyn hiihtämässä. Päivällä valmistellaan jouluateria ja nautitaan siitä yhdessä. Usein meille tulee vieraita, mutta ei joka jouluna. Tänä jouluna kävin myös joulukirkossa.

Illalla saapuu joulupukki koputtamaan oveen (kyllä, tietysti uskon joulupukkiin, miksi en uskoisi?). Sitten avaamme lahjat ja valmistelemme ilta-aterian. Sen jälkeen touhuamme kaikenlaista ja nautimme aattoillasta.

Olen nyt joka päivä hiihtänyt ahkerasti, koska ensi viikonloppuna suuntaan kohti Kokkolan nuorten SM-kisoja. Vaikka minua jännittääkin jo nyt, olen silti erittäin innoissani lähdössä koettelemaan tämän kauden hiihtokuntoani...

Selittelyt sikseen ja treenaamaan

Nyt on hiihdon kilpailukausi avattu. Pienissä kisoissa vaan tosin. Osallistuin viime lauantaina Nokialla tykkilumiladulla järjestettyihin sarjahiihtoihin. Voitin, mutta olinkin oman sarjani ainoa osallistuja...

Kisareitti kiersi 3 kertaa noin 1,7km reitin. Tyyli oli perinteinen, mutta luistavan kelin ansiosta lähes pelkkää tasatyöntöä. Mikäs siinä, sain vähän testailtua käsivoimia, juostessa kun ei käsiä samalla tavalla rasiteta kuin hiihdossa.

Tiistaina taas suksin Lempäälän tykkilumiladulla sarjahiihdoissa. Kisatunnelmaakin oli ilmassa, vaikka osallistujamäärät eivät sielläkään kovin suuria olleet missään sarjassa. Tällä kertaa kuitenkin minulla oli vastassani naisten sarjassa 6 hiihtäjää.

Tänään osallistuin Valkeakoskella ensilumenhiihtoihin, missä harmikseni matkana oli vain 3km perinteisellä. En saanut lähes yhtään irti, hyvä kun olin hengästynyt maalissa, koska tekniikkani ja nopeuteni ei mahdollista kovin nopeaa hiihtoa...nooh oikeastaan olen treenatessakin keskittynyt pidempään matkaan, tammikuun alussa Kokkolassa järjestettävissä SM-kisoissa (joita odotan innolla!) matkana onkin 10km perinteisellä ja 5km vapaalla. Joten "selittelyt sikseen ja perinteisen tekniikkaa treenaamaan" täytyy minun itselleni sanoa...

Viime hiihtokausi meni osaltani tosi huonosti. Lieneekö syynä ollut huonoilmainen koulu ja huono lumitilanne... Toivon että tämä kausi menisi sijoituksellisesti paremmin, mutta viime vuoden jälkeen olen onnellinen jopa pelkästään siitä, että kovaa hiihtäminen tuntuu hyvältä. Viime vuonna kun kisat tuntuivat välillä pelkältä epätoivoiselta räpellykseltä...

Valinnan vaikeutta palkintojenjaossa...

Suksimista

Jes, ihan mahtavaa! Lempäälän Hakkarissa on päässyt hiihtämään jo 15.11 lähtien ja sieltä minutkin löytää lähes joka päivä suksimasta... Tietysti olisin mielummin Lapissa (kävin viimeksi talvella Lapissa 5 vuotta sitten), mutta pääasia on kuitenkin, että pääsee hiihtämään!

Latu on paksu, noin kilometrin mittainen ja hyvässä kunnossa. Minun osaltani treenit ovat siis siirtyneet lähes kokonaan lumelle. Tietysti pidän myös juoksemisesta paljon, mutta talvella jos on latu niin minähän hiihdän! Hiihtäminen tuntuu niin hyvältä vaihtelulta ja juoksukauden alkaessa into juoksemiseen on entistä kovempi.

Joulu lähestyy ja itse olen ainakin luonnonlunta vaille joulufiiliksissä...Pipareitakin yritin väsätä kokeilupellillisen tattarista (vilja-allergiat buu) ja lopputulos ei ollut ihan toivottu... Nooh on tässä vielä aikaa kokeilla erilaisia taikinaseoksia...

Viiden kilometrin ravaus Teivossa

Teivocup on talvinen kevyenliikenteen väylää juostava testijuoksusarja Ylöjärvellä. Osakilpailuja on kerran kuussa marraskuusta huhtikuuhun. Viime keväänä kävin juoksemassa huhtikuun osakilpailussa. Tykkäsin reitistä, vaikka keväällä minulla ei mikään juoksukisa onnistunut ihan tavoitteiden mukaan...

Yöllä oli lunta satanut hiukan tänne Akaaseen, mutta kisapaikalla ei ollut kuin pieni millin lumihuntu. Laitoin maastojuoksukengät jalkaani, jotta asfaltti ei tuntuisi liukkaalta. Minulla ei ollut minkäänlaista aikatavoitetta, halusin vaan mennä nauttimaan kovavauhtisesta juoksusta, yksin kun on niin vaikea juosta kovaa.

Lähdin aika vauhdikkaasti lopputulokseen nähden, vaikka ensimmäinen kilometri oli kokonaan ylämäkeä. Väliajat olivat ekan kilsan jälkeen 3:37 ja toisen 7:13. Puolessavälissä 9:09.

Lopussa nilkat alkoivat jostain syystä väsyä (varmaankin, kun en ole juuri juossut viime päivinä), mutta ei se menoa juurikaan haitannut. Nautin älyttömän paljon juoksemisesta! Se tunne on vaan niin ihana kun jaksaa rennosti rullata ilman romahdusväsymystä (niitäkin kisoja on ollut, muttei onneksi pitkään aikaan)...

Loppukiriä ei tällä kertaa tahtonut irrota, mutta olen silti tosi tyytyväinen aikaani, joka oli 18.40. Paransin viime kerrasta 35 sekuntia ja radalla viime kesänä juossusta 5000m kisasta kymmenen sekuntia. Toivottavasti se on merkki kunnon kohenemisesta...