Vatuttaa kun en voittanut!

No okei, vähän realismia... Osallistuin siis ekaa kertaa aikuisten SM-kisoihin naisten vapaan hiihtotavan 30 kilometrille. Kisat hiihdettiin Rukalla. Olin odottanut ekoja aikuisten SM-kisoja todella kauan, oikeastaan vuodesta 2007 lähtien. Olin silloin katsojana Valkeakosken SM-kisoissa ja niissä oli niin hieno tunnelma, että haaveilin vain, jospa joskus pääsisin hiihtämään sellaisiin kisoihin! Ja eilen se päivä koitti.

 Perjantai-iltana olimme perheeni kanssa saapuneet Rukalle ja lauantaina olin innoissani hiihdellyt upeilla laduilla ehkä vähän liiankin paljon... Kisalatu vaikutti lauantaina testatessa helpoilta, mutta kisassa melko raskaalta huonommin luistavan kelin takia.

Lähdin matkaan jo toisena, koska nuorten SM-kisojen FIS-pisteet eivät olleet ehtineet mukaan lähtölistojen luomiseen. Lähtöni oli siis jo puoli kymmeneltä aamulla. Ja koska kelloja siirrettiin edellisenä yönä, lähtöni oli tavallaan jo tuntia aikaisemmin. Kisapaikalla lämmittelin kevyesti ja siirryin lähtöalueelle.

Kisareitti kiersi 4X7,5km ladun. Ensimmäinen kierros oli raskas, koska edellisenä yönä satanut lumi oli tehnyt latubaanasta pehmeän ja koska ladulla ei oltu hiihdetty ajamisen jälkeen. Toisella kierroksella huomasin suksien luiston paranevan, mitä enemmän siinä hiihdettiin. Hiihdin jo kolmatta kierrosta, kun parhaat hiihtäjät lähtivät matkaan. Neljännellä eli viimeisellä kierroksella pääsin antamaan latua melkein koko maajoukkueelle...

Viimeisen ylämäen irvistys...

Viimeiset raskaat ylämäet lähestyivät. Pyrin antamaan kaikkeni, joten viimeisessä stadionille nousevassa ylämäessä lähes purskahdin itkuun! Kannustukset auttoivat minut kuitenkin taistelemaan maitohappoja vastaan ja jaksoin vielä tehdä loppukirinkin, siltä varalta jos maaliintuloni käytettäisiin telkkarissa. Näytettiinhän se: maalissa pelästyin nähdessäni naamani stadionilla olevassa ruudussa.

Olin lopulta 28. Olen tyytyväinen tulokseen, olen kuitenkin vielä kokematon ja nuori... Ja vaikka ensimmäisestä lauseesta saa mielenkiintoisen käsityksen tavoitteistani, totuus on, että lähdin kisaan rennoin mielin ja kokemuksen vuoksi.

Illalla katselin vielä Yle Areenasta kisan ja naureskelin päässeeni ruudulle myös esimerkiksi Krista Pärmäkosken ja Kerttu Niskasen kanssa!