Lopputalven hiihtokilpailut

Tässä tiivistelmä lopputalven isommista kisoista muutaman kuvan kera:

16.1. Vantaan katsastuskisat
-5km vapaalla
-Ei kulkenut ei
-Pakkasta 20 astetta, jonka takia meno oli jäykkää ja onnistuin jäädyttämään hetkeksi nenänpääni ennen kisaa...

KYLMÄ!!

 7.2. Nuorten SM Vöyri
-10km perinteisellä
-Sijoitus oli kahdeksas
-Ainakin hyvä fiilis jäi, mutta hiihto ei tuntunut parhaalta mahdolliselta
-Lämmin ilma, pipo sai lentää valmentajalle kesken kisan

Kuva kertoo enemmän, kuin tuhat sanaa...

Tai sitten ei...

En omista tän kuvan oikeuksia ©pekkaliedes

6.3. Pirkan Hiihto (Puoli Pirkka)
-Osallistuin 45km vapaan matkalle
-Hiihdin omista tottumuksistani poiketen kiihtyvästi, viimeinen kymppi oli varmaan nopeampi, kuin yksikään hiihtämäni pelkkä kympin kisa. Ehkä tarvitsisin 30km vauhtikestävyyslämmittelyn ennen jokaista kisaa heh...
-Oli superkivaa, rakastan pitkän matkan hiihtoja!

Innoissaan ja malttamattomana ennen lähtöä.

Maalissa

12.-13.3. SM-viestit ja KLL-mestaruushiihdot Rovaniemellä
-Kokonaisuudessaan kiva reissu
-Matkana viestissä 3x3km
-Henkilökohtaisella matkalla (10km vapaalla yhteislähtönä) sijoituksena oli viides.

Viialan Virin viestijoukkue

"Lohdutusmitali"

Viimeisimpänä, mutta ei todellakaan vähäisimpänä
19-20.3. Nuorten SM Valkeakoski
-Matkoina lauantaina vapaalla 5km, sunnuntaina perinteisellä 15km
-Vapaalla en päässyt kisatunnelmaan, vaan hiihtelin vain nautiskellen ja sijoitus oli kahdeksas
-Perinteisellä olin neljäs, jääden 0,4 SEKUNTIA pronssista...otti päähän, mutta olin silti tyytyväinen. Jonkun on aina oltava neljäs, mutta että noin pienellä erolla...

Tää mäki noustiin ja laskettiin kuusi kertaa perinteisen kisassa.

Hiihtoon tarvitsee lunta

Huomenna on jouluaatto! Se tuo tullessaan esimerkiksi ihanaa yhdessäoloa perheen kanssa ja tietysti hyvää ruokaa. En malta odottaa, vaikka tänä vuonna joulufiiliksiin pääseminen on ollut aika vaikeaa lumettomuuden takia... Mielestäni jouluun kuuluu ehdottomasti lumi!

Olen avannut hiihdon kilpailukauden pariin otteeseen: osallistuin 15.12. Lempäälän Kiilto-tykkilumilatukilpailuihin ja viime viikonloppuna Valkeakoskella Ensilumen hiihtoihin. Lempäälässä hiihto ei kulkenut mitenkään, oli vain "iskuton" olo ja hiihto oli sen mukaista...eli räväkkyys työnnöistä puuttui. Valkeakoskella kulki jo vähän paremmin, mutta vieläkin hiihdosta puuttuu "kisatuntuma". Nooh, ehkä se löytyisi, JOS sitä lunta nyt vähitellen tulisi ja pääsisi kunnolla hiihtämään ja kisailemaan. Sitä odotellessa...

En haluaisi koko ajan valittaa lumen puutteesta, mutta minulle lumi on todella tärkeää! Loppusyksyt ovat tosi raskaita pimeyden takia ja mikään ei oikein huvittaisi. Lumen sataessa maahan kaikki tuntuu paljon innostavammalta! Joten sitäkin odotellessa...

Haluan lunta

Kello on kolme iltapäivällä ja ulkona on lähes pimeää. Lämpömittari näyttää +5 ja sataa vettä. Oikeasti lunta tänne eteläiseenkin Suomeen nyt heti! Hetken (pari päivää) oli jo "talvi". Voi että kuinka ihanaa oli katsoa ulos, kun puut olivat täynnä vitivalkoista lunta! Tykkilumilatuja saatiin kuntoon ja itse hiihdin umpihangessa kotini läheisessä metsässä, se oli ihanaa! Sitten iski oikein kunnon plussakelit ja vesisateet, jotka puissa ja maassa olevan lumen lisäksi veivät myös melkein kaikki tykkilumiladut. Onneksi Valkeakoskella pääsee kuitenkin vielä hiihtämään! Sinne on kuitenkin ajomatkaa jonkin verran...ja säätiedotus näyttää pitkälti plussaa. Tulisipa edes valkoinen Joulu!

Eilen lähdössä Hesaan soittotunnille...

Tänä syksynä näytti jo hetken tältä...

Pitkästä aikaa

Moi pitkästä aikaa! On ollut niin monenlaista kiirettä, etten ole tänne blogiin viime aikoina ehtinyt kirjoittaa. Toinen syy blogin hiljaiseloon on "tablettitaukoni" eli päätin jokin aika sitten vähentää ruudun tuijotusta, koska huomasin sen väsyttävän silmiä.

Ärsyttää, kun nykyään niin moni asia siirtyy sähköiseksi. Jopa lukion kursseilla on nykyään vaikeaa pärjätä ilman tablettia tehtävien ja opiskelumateriaalien siirryttyä nettiin... Ylioppilaskirjoituksetkin ovat kohta sähköiset ja kalliita perinteisiä oppikirjoja ei saa myytyä eteenpäin. Mitä mieltä olette, onko sähköistyminen hyvä vai huono juttu?

Sain edelliseen postaukseen kommentin, jossa oli kysymyksiä. (Kiitos niistä!:)) Päätin vastailla niihin tässä postauksessa. Elikkä

1.Mitkä ovat tavoitteesi juoksussa tai hiihdossa? Entä soittamisessa?
-Rakastan treenaamista ja soittamista äärettömän paljon ja ne ovat suuri osa elämääni. En ole miettinyt mitään erityisiä tavoitteita tulevaisuudelle, mutta haluan oppia mahdollisimman paljon ja saavuttaa niin hyvän kunnon, kuin on mahdollista. Ennen pidin kisoissa pärjäämistä tosi tärkeänä, mutta olen oppinut, että muita vastaan kilpaileminen ei tuo parhaita tuloksia: Itsensä haastaminen ja siitä nauttiminen tuo.

Sellon soittamisesta haluaisin ammatin. Mikä olisikaan hienompaa, kuin tehdä työkseen sitä, mitä rakastaa... Tie ammattimuusikoksi ei kuitenkaan ole mikään mutkaton, esimerkiksi nyt kehittyäkseni soitossa tarvitsisin pienemmän kokosellon tai 7/8 sellon. Kuitenkin unelmieni täyttymys olisi aikuisena soittaa jossain ihanassa orkesterissa!

2) Kuinka pitkä olet?
-Olen juuri ja juuri 160cm, jos oikein venytän ja suoristan itseni...


3) Mitä koulua käyt?
-Käyn Akaan lukiota.

4) Aiotko pitää koulun loppuessa välivuoden vai menetkö opiskelemaan? Tiedätkö vielä minne?
-Suunnitelmissa olisi hakea todennäköisesti lukion loputtua Sibelius-Akatemiaan.

5) Meikkaatko tai oletko värjännyt hiuksia?
-En erityisemmin meikkaa, ripsiväriä käytän. En ole värjännyt hiuksia koskaan.

Rystyset rennoiksi

Ensimmäinen jakso koulussa on muutamaa koetta vaille käyty ja soittotunnit Sibelius-Akatemiassa ovat alkaneet. Viime aikoina olen siis lähinnä opiskellut, soittanut ja treenannut.

Musiikkitalossa soittotunnin jälkeen

Sellonsoitossa tärkein tavoitteeni on tällä hetkellä saada jousikäden asento vihdoin kuntoon, jotta sointiin tulisi kaivattua intensiteettiä ja pystyisin toteuttamaan musiikillista tulkintaa paremmin tekniikan ollessa rento. Vaikka kovasti tekisi mieli soittaa kappaleita, harjoitteluni koostuu tällä hetkellä pelkistä tekniikkaharjoituksista. Tiedän kuitenkin, että kun ahkerasti työstän tekniikan kuntoon, teosten soittaminen tuntuu entistä paremmalta! Jotta pystyisin toteuttamaan tavoitteeni, minun täytyisi vaihtaa 4/4-sello 7/8-selloon pienen kokoni vuoksi...eihän kenelläkään sattuisi olemaan ylimääräistä?

Rasitusmurtuma

Päkiä ei ollut parantunut, vaikka epäonnistuneesta puolimaratonista on jo kolme viikkoa. Kävin magneettikuvissa, joissa paljastui rasitusmurtuma. Juoksua saan siis kokeilla vasta kuukauden päästä!

 Onneksi sentään voin pyöräillä, uida ja tehdä salitreeniä... Rullahiihtoa kokeilen kahden viikon päästä. Vaikka harmittaakin ihan hirmuisesti, niin kuukausi on kuitenkin todella lyhyt aika elämässä ja jos haluaa treenata paljon, riski vammoihin on aina olemassa.

Melkein keskeytys Mesihölkässä

Sunnuntaina kävin juoksemassa puolimaratonin paikallisessa Mesihölkässä. Olen käynyt tapahtumassa kahtena vuonna ja kokemukset ovat olleet kivoja. Matkana on ollut n.26km, mutta tänä vuonna reitti oli vaihdettu puolimaratoniksi.

Meinasin jättää kisan välistä muutamia päiviä vaivanneen epämääräisen flunssaoireilun takia, mutta koska olo oli aamulla tosi hyvä, halusin mennä juoksemaan. Otin kuitenkin rennon asenteen ja päätin, että jos pienintäkään epänormaalia väsymystä tuntuu, hidastan vauhtia reilusti.

Yhteinen alkuverryttelyjumppa

Juoksu kulki älyttömän hyvin; kivituhkalla eka 5km meni rennosti n.19.45. Toisella vitosella vauhti vähän hidastui kovan vastatuulen takia, mutta kympin aika oli 40min (kyllä vain, tasan 40.00 virallisesti mitatun pylvään kohdalla, hahah) Kääntöpaikan jälkeen tapahtui kuitenkin jotain, mikä johti melkein keskeytykseen...

...Päkiässä alkoi tuntua terävää kipua. Kipu iski aivan yhtäkkiä ja hyvin kulkenut juoksu päättyi siihen. En halunnut keskeyttää, koska pystyin kuitenkin juoksemaan kokojalkapohjalla ontuen. Nilkutin sitten noin 10km ja ainoa tavoite oli ehtiä maaliin ennen ympäröivien ukkospilvien kohdalle osumista... Olin todella pettynyt ja harmissani, mutta palkinnoksi saamani mehiläispatsas ja hunaja lohduttivat yllättävän paljon.

Koko loppupäivän ja seuraavan päivän kävely oli todella tuskaista, mutta jalka on nyt parantunut levossa huimaa vauhtia. Tänään olen jo pystynyt kävelemään lähes ontumatta. Tarkkaa syytä kivulle en tiedä, mutta luultavasti päkiä ärsyyntyi rikkinäisillä lenkkareilla juoksusta; uusien löytäminen kun on niin vaikeaa minun vaativien kriteerien ja jalkojen pienuuden ja kokoeron takia...