Selittelyt sikseen ja treenaamaan

Nyt on hiihdon kilpailukausi avattu. Pienissä kisoissa vaan tosin. Osallistuin viime lauantaina Nokialla tykkilumiladulla järjestettyihin sarjahiihtoihin. Voitin, mutta olinkin oman sarjani ainoa osallistuja...

Kisareitti kiersi 3 kertaa noin 1,7km reitin. Tyyli oli perinteinen, mutta luistavan kelin ansiosta lähes pelkkää tasatyöntöä. Mikäs siinä, sain vähän testailtua käsivoimia, juostessa kun ei käsiä samalla tavalla rasiteta kuin hiihdossa.

Tiistaina taas suksin Lempäälän tykkilumiladulla sarjahiihdoissa. Kisatunnelmaakin oli ilmassa, vaikka osallistujamäärät eivät sielläkään kovin suuria olleet missään sarjassa. Tällä kertaa kuitenkin minulla oli vastassani naisten sarjassa 6 hiihtäjää.

Tänään osallistuin Valkeakoskella ensilumenhiihtoihin, missä harmikseni matkana oli vain 3km perinteisellä. En saanut lähes yhtään irti, hyvä kun olin hengästynyt maalissa, koska tekniikkani ja nopeuteni ei mahdollista kovin nopeaa hiihtoa...nooh oikeastaan olen treenatessakin keskittynyt pidempään matkaan, tammikuun alussa Kokkolassa järjestettävissä SM-kisoissa (joita odotan innolla!) matkana onkin 10km perinteisellä ja 5km vapaalla. Joten "selittelyt sikseen ja perinteisen tekniikkaa treenaamaan" täytyy minun itselleni sanoa...

Viime hiihtokausi meni osaltani tosi huonosti. Lieneekö syynä ollut huonoilmainen koulu ja huono lumitilanne... Toivon että tämä kausi menisi sijoituksellisesti paremmin, mutta viime vuoden jälkeen olen onnellinen jopa pelkästään siitä, että kovaa hiihtäminen tuntuu hyvältä. Viime vuonna kun kisat tuntuivat välillä pelkältä epätoivoiselta räpellykseltä...

Valinnan vaikeutta palkintojenjaossa...

Suksimista

Jes, ihan mahtavaa! Lempäälän Hakkarissa on päässyt hiihtämään jo 15.11 lähtien ja sieltä minutkin löytää lähes joka päivä suksimasta... Tietysti olisin mielummin Lapissa (kävin viimeksi talvella Lapissa 5 vuotta sitten), mutta pääasia on kuitenkin, että pääsee hiihtämään!

Latu on paksu, noin kilometrin mittainen ja hyvässä kunnossa. Minun osaltani treenit ovat siis siirtyneet lähes kokonaan lumelle. Tietysti pidän myös juoksemisesta paljon, mutta talvella jos on latu niin minähän hiihdän! Hiihtäminen tuntuu niin hyvältä vaihtelulta ja juoksukauden alkaessa into juoksemiseen on entistä kovempi.

Joulu lähestyy ja itse olen ainakin luonnonlunta vaille joulufiiliksissä...Pipareitakin yritin väsätä kokeilupellillisen tattarista (vilja-allergiat buu) ja lopputulos ei ollut ihan toivottu... Nooh on tässä vielä aikaa kokeilla erilaisia taikinaseoksia...

Viiden kilometrin ravaus Teivossa

Teivocup on talvinen kevyenliikenteen väylää juostava testijuoksusarja Ylöjärvellä. Osakilpailuja on kerran kuussa marraskuusta huhtikuuhun. Viime keväänä kävin juoksemassa huhtikuun osakilpailussa. Tykkäsin reitistä, vaikka keväällä minulla ei mikään juoksukisa onnistunut ihan tavoitteiden mukaan...

Yöllä oli lunta satanut hiukan tänne Akaaseen, mutta kisapaikalla ei ollut kuin pieni millin lumihuntu. Laitoin maastojuoksukengät jalkaani, jotta asfaltti ei tuntuisi liukkaalta. Minulla ei ollut minkäänlaista aikatavoitetta, halusin vaan mennä nauttimaan kovavauhtisesta juoksusta, yksin kun on niin vaikea juosta kovaa.

Lähdin aika vauhdikkaasti lopputulokseen nähden, vaikka ensimmäinen kilometri oli kokonaan ylämäkeä. Väliajat olivat ekan kilsan jälkeen 3:37 ja toisen 7:13. Puolessavälissä 9:09.

Lopussa nilkat alkoivat jostain syystä väsyä (varmaankin, kun en ole juuri juossut viime päivinä), mutta ei se menoa juurikaan haitannut. Nautin älyttömän paljon juoksemisesta! Se tunne on vaan niin ihana kun jaksaa rennosti rullata ilman romahdusväsymystä (niitäkin kisoja on ollut, muttei onneksi pitkään aikaan)...

Loppukiriä ei tällä kertaa tahtonut irrota, mutta olen silti tosi tyytyväinen aikaani, joka oli 18.40. Paransin viime kerrasta 35 sekuntia ja radalla viime kesänä juossusta 5000m kisasta kymmenen sekuntia. Toivottavasti se on merkki kunnon kohenemisesta...

Luokkakonsertti

Viime viikon tiistaina esitin soitonopettajani luokkakonsertissa Sibeliuksen Theme and Variations for solo cello- nimisen teoksen.

Saavuttuani Helsinkiin, etsin ensin lämmittelyluokkaa Musiikkitalon Sibelius-Akatemian tiloista. Kävelin selloa raahaten portaat seitsemänteen kerrokseen, koska en ole pitänyt hisseistä siitä lähtien, kun jäin vähäksi aikaa ystäväni kanssa orkesteriperiodin harjoitusten välissä "seikkaillessamme" Musiikkitalolla hissiin jumiin. 

Löysin vapaan luokan, johon jäin teoksen vaikeita paikkoja treenaamaan. Konsertti ei kuitenkaan ollut Musiikkitalolla, vaan Sibelius-Akatemian uusissa tiloissa Nervanderinkadulla, joten siirtymiseen piti varata aikaa. Lähdimme perheeni kanssa kävellen N-talolle.

Olin ohjelmassa vasta väliajan jälkeen, joten istuin yleisössä kuuntelemassa muiden soittoja. Väliajalla kokeilin tuolin korkeutta. Se oli liian korkea ja niin liukas, että pelkäsin tippuvani soittaessani tuolilta. Onnekseni varaliukueste (minulta kysytään usein, miksi kannan kärpäsverkkoa mukanani) pelasti päiväni.

Aloitin soittamisen. En juurikaan jännittänyt, koska olin kyseisen teoksen jo useampaan otteeseen esittänyt. Onnistuin mielestäni aika hyvin. Teos on kuitenkin koko elämän mittainen työstettävä ja siinä on kuitenkin osaltani vielä paljon parannettavaa...

Seuraavassa luokkakonsertissa (joulukuussa) soitan näillä näkymin Haydnin D-sellokonserton, jota soitonopettajani sanoo "sellistien henkivakuutukseksi" ammatin saannin kannalta...

Syksyn treenausta

Hiihtokausi lähestyy ja joidenkin osalta on jo alkanut. Omalta osaltani kuitenkin yritän treenata niin hyvin kuin ilman lunta pystyn. Olen vaihtanut loppukesän ja alkusyksyn suuret liikuntamäärät lyhyemmiksi, mutta tehokkaammiksi treeneiksi. Varsinaista harjoitusohjelmaa minulla ei ole, mutta viikot menevät hieman vaihdellen näin:

Maanantai: n.50min (9-10km) juoksu kuntosalille, jossa lihaskuntoa 2h-2h20min

Tiistai: Teen, mitä milloinkin huvittaa, viime viikolla pyöräilin n.1h30min ja juoksin 1h30min ja tämän viikon tiistaina minulla on esiintyminen, joten lenkkeily jää...

Keskiviikko: Helsingissä sellotunti, joten ei varsinaista lenkkiä, jollei sellon kantamista ja sellon soittoa lasketa urheiluksi...

Torstai: Pyöräily (n.30min) salille, jossa lihaskuntoa n.1h30min. Pyöräily kouluun (n.1h)

Perjantai: 2h rullahiihtoa kivituhkapohjalla ja lyhyitä mäkivetoja.

Lauantai: Kova harjoitus juosten. Vetojen pituudet ja määrät vaihtelevat vähän viikoittain riippuen esimerkiksi tuntumasta. Toissa viikolla juoksin lämmittely 3km, vedot 3x3km+6km kovaa lyhyehköillä palautuksilla. Tällä viikolla juoksin lämmittely 3km, vedot 2x6km+2x3km kovaa muutaman minuutin palautuksilla ja loppuverkka 3km. Vauhti ei tietenkään ole näissä vedoissa mitään kilpavauhtia, rentoa kovaa vain...Tämä on ehdottomasti syksyn suosikkitreenini!

Sunnuntai: Joskus lepo, joskus rauhallista juoksua ja mäkiloikkia n.2h, riippuen täysin lauantain kovan treenin tuottamasta väsymyksestä.

2 selloa ja kitara

Viime sunnuntaina esiinnyin veljieni ja muutaman muun esiintyjän kanssa Sääksmäen seurakuntatalossa järjestetyssä Naisten Pankin hyväntekeväisyyskonsertissa. Konsertissa kerrottiin epävakaissa oloissa esimerkiksi Afrikassa ja Kosovossa elävien tyttöjen ja naisten auttamisesta. Oli tosi hienoa päästä esiintymään tärkeän asian hyväksi!

Saavuimme hyvissä ajoin testaamaan salin tuntumaa. Aloin jo harjoituksissa jännittämään teosten vaikeita paikkoja.

Konsertin aluksi soitin 11-vuotiaan pikkuveljeni kanssa kahden sellon duolla Rachmaninoffin Vocalisen. Se meni ihan hyvin lukuunottamatta alussa tapahtunutta sormen lipsahdusta...hups...Mielestäni kuitenkin on turha keskittyä pieniin virheisiin, kokonaisuus ratkaisee paljon enemmän.

Seuraavaksi 17-vuotias isoveljeni soitti Bachin viulupartitan Allemande ja Courante-osat kitaralla. Kaunista niin kuin aina. Sen jälkeen esitin Sibeliuksen Teema ja Variaatioita soolosellolle-nimisen teoksen. Tykkään siitä todella paljon, vaikka esityskappaleena se on minulle vähän ylivaikea. Onnistuin kuitenkin mielestäni kohtuullisen hyvin myös kohdista, mitä etukäteen jännitin aika paljon.

Viimeisenä meidän esittämistä teoksista soitin isoveljeni kanssa kitara-sello-duona Dotzauerin Pot Pourri pour violoncello et guitare-teoksen.

Konsertissa kuultiin myös mm. klezmeriä ja Piazzollan teoksia sekä myös mieskvartetin esittämänä kevyempiä suomalaisia ikivihreitä.

Hopeaa Pirkan hölkästä

Kauan odotettu Pirkan hölkkä juostiin tänään. Reitti lähtee Valkeakosken keskustan tuntumasta ja päättyy Tampereelle. Matka on 33km pitkä, josta suurin osa on maastossa polkuja ja metsäteitä.

Aamulla kävimme isäni kanssa väittelyä siitä, että laittaisinko pitkähihaisen vai topin päälleni. Toisin kuin yleensä meidän välisissä vaateneuvotteluissamme, taivuin laittamaan pitkähihaisen ensimmäistä kertaa tänä vuonna juoksukisoihin mittarin näyttäessä viittä astetta. Pitkiin trikoisiin en kuitenkaan suostunut.

Saavuimme kisapaikalle, jossa oli jo paljon jännittyneitä juoksijoita. Hain numerolapun ja hengailin odottaessa lähtölaukausta. Yllätyin kuinka paljon juoksijoita tapahtuma oli tempaissut mukaansa! Menin onneksi porukan alkupäähän, etten jäänyt ruuhkaan.

Kuvaaja: Alpo Eerola, Valkeakosken Sanomat

Alkumatka sujui hyvin ehkä vähän liiankin vauhdikkaalla askeleella, mutta noin seitsemän kilometrin kohdalla nilkastani kuului pieni rusahdus sen taittuessa polulla olleeseen juureen. Nilkka ei kuitenkaan haitannut juurikaan menoani, välillä pelästyin sen hiukan vihlaissessa.

En muista, mitä juoksun aikana ajattelin, mutta yksi pikkutytön kovaan ääneen isälleen sanonut kommentti jäi hymyilyttämään minua! "No toi ei ole laiha!" Kuului kirkasääninen lause juostessani ohi. Oli varmaan isänsä päivitellyt jollekin jotain juoksijoiden rakenteesta...

Nopeasti kilometrit sujahtivat ohi ja muutama kilometri oli enää maaliin. Tavoiteaikani oli ollut 2h 35min, mutta kelloa en käteeni laittanut etten miettisi liikaa kilometrivauhteja. Reitillä kilometrit olivat varmasti niin eri vauhtisia...

Maalisuoralla...maalissa! Olin hyvin pirteä maalissa, ainakin kuultuani loppuaikani; 2h25min. Juoksutapahtuma oli hyvin järjestetty ja tunnelma oli todella kiva! Kannustajiakin oli reitin varrella tsemppaamassa!

Kuvaaja: Alpo Eerola, Valkeakosken Sanomat