Saavuimme perheeni kanssa Turun konservatoriolle. Odottelimme aulassa arvontatilaisuuden alkua. Lampsimme sisälle saliin 39:n soittajan voimalla. Salissa jokaisen soittajan piti käydä arpomassa oma esiintymisnumeronsa. Sain numeron 3. Salikokeiluni oli siis jo kolmantena.
Odotin salin ulkopuolella omaa vuoroani. Minuutit tuntuivat pidemmiltä kuin joulupukkia odotellessa. Vihdoin vuoroni koitti. Jännitin saliharjoitusta enemmän kuin mitään tähänastista esiintymistä! Sormeni jäykistyivät totaalisesti ja Bachissa tuli blackout. Harjoitus loppui. Poistuin salista "hiukan" kiukkuisena ja seuraavana päivänä sainkin Sibelius-Akatemian selloprofessorilta lempinimen tuittupää.
Lähdimme ajamaan kotiin päin. Autossa oli hiukan kireä tunnelma hermostuneisuuteni vuoksi ja tilannetta ei yhtään helpottanut liikennekameran välähdys Salon kohdalla (sakko tuli...) Ihme kyllä sain yöllä nukutuksi ihan hyvin, huolimatta seuraavan aamun koitoksesta.
Herätyskello soi. Minulle suuri päivä oli koittanut. Autossa istuessani soitin mielessäni alkuerän teoksia. Mielessä soittamisessa on se hyvä puoli, että voi kuvitella soittavansa täydellisellä soinnilla ja puhtaudella. Se harvoin (jos koskaan) on todellisuudessa mahdollista...
Haahuilin sellon kanssa käytävällä etsimässä vapaata harjoitusluokkaa. Löydettyäni luokan, soitin vielä teosten kinkkisimpiä paikkoja. Vanhempani menivät saliin hakemaan paikkoja. Katsoin kelloa, ensimmäinen soittaja oli jo soittamassa.
Lähdin kävelemään kohti valmistautumisluokkaa. Siellä varmistelin vielä selloni virettä ja pidin sormiani lämpiminä. Jännitys oli niin suuri, että hengitykseni oli tiheämpää kuin hölkätessä. Koitin hengitellä syvään ja rauhoittua.
Valmistautumisluokan ovenkahvasta kuului narahdus. Edellinen soittaja marssi sisään luokkaan helpottuneen oloisena. Minun vuoroni koitti! Kävelin kohti salin ovea. Ovivahti päästi minut sisään. Salissa oli syvä hiljaisuus. Yleisö oli pimennetty, mutta näyttämö valaistu. Kävelin selloni kanssa kohti tuolia, joka oli asetettu keskelle näyttämöä. Istuin tuolille ja valmistauduin soittamaan. Jännitys tuntui käsittämättömältä!
Aloitin soittamaan. Jännitys katosi lähes kokonaan soitettuani ensimmäisen sävelen ja sain nauttia soittamisesta enemmän kuin koskaan! Aloitin viimeisen, teknisesti vaikeimman alkuerän teoksen, Salosen Shinen. Teos on täynnä pienelle kädelleni erittäin vaikeita ja raskaita sointuja ja pariääniä. Onnekseni soitto sujui hyvin. Esitykseni oli ohi. Jokin upea ja ihana tunne valtasi minut!
Jatkoon en päässyt, mutta kilpailu ja siihen harjoitteleminen olivat hienoja kokemuksia.
Ohjelmistoni:
Alkuerä:
-Cassado: Sello suite I osa
-Bach: Soolosellosarja III, osat Allemande ja Courante
-Salonen: Shine
Välierä (jäi kilpailussa soittamatta):
-Sibelius: Teema ja variaatioita sellolle
-Piazzolla: Café 1930
-Schubert: sellosonaatti
-Debussy: sellosonaatti
Finaali (jäi myös kilpailussa soittamatta):
-Fagerlund: tilausteos kilpailua varten
-Dvorak: sellokonsertto
