Kävellessäni Musiikkitalon ohi, päätin kuitenkin käydä kysymässä lipunmyynnistä, jos paikkoja olisi vapautunut. Kaksi paikkaa oli vapaana!!
Soittotunti meni nopeasti, suoritin Popperin viikottaisen etydin, katsoimme Bachin V soolosellosarjaa ja Tšaikovskin Pezzo Capricciosoa, jonka soitan RSO:n nuorten solistien konsertin koesoitossa. Aloitin Pezzon harjoittelemisen liian myöhään, ehdinköhän saada sen koesoittoon mennessä kuntoon... Ihastuin kuitenkin joulun jälkeen kyseiseen teokseen niin paljon, että haluan hakea sillä!
Odottaessani pari tuntia konserttia, selvitin kulkuyhteyksiä Helsingistä kotiin yhdeksän jälkeen... Kellon lähestyttyä seitsemää, menin saliin omalle paikalleni. Vaikka paikka ei ollutkaan ihan etummaisissa riveissä, sieltä näki ja kuuli kuitenkin hyvin koko orkesterin ja mikä tärkeintä, solistin, Steven Isserliksen!
Konsertti alkoi Debussyn Gigues- orkesteriteoksella. Pidin teoksesta ja Susanna Mälkki johti orkesteria todella upeasti! Sitten lavalle käveli Steven Isserlis ja aloitti Waltonin sellokonserton soittamisen. Jo ensimmäiset sävelet olivat niin kauniita, että tuntui, etten pysty hengittämään! Soitto oli niin puhdasta, koskettavaa ja kaikin puolin upeaa!! En olisi ikinä voinut kuvitella kenenkään pystyvän soittamaan niin ihanasti! Olin niin onnellinen, että sain lipun konserttiin!
Väliaika alkoi ja jouduin lähtemään konsertista jo silloin kohti juna-asemaa, koska en olisi ehtinyt yhdeksän junaan kuuntelemalla loppuun konserttia... Väliajan jälkeen orkesteri soitti Kaija Saariahon Circle Mapin ja Debussyn Rondes de printemps- teoksen. Onneksi konsertin pystyy kuuntelemaan uudelleen tallenteelta!
Koko kotimatkan tuntui aivan mielettömältä ja yölläkin oli vaikea saada unta, niin koskettavasti Steven Isserlis soitti!
