lauantai 22. huhtikuuta 2017

Hiihtokausi 2016-2017



Kausi 2016-2017 sisälsi paljon kivoja hetkiä, mutta myös pettymyksiä. Tylsäähän urheilu ilman pettymyksiä olisi, joten täytyy niitäkin kohdata...:) Mielestäni kehityin kuitenkin viime talvena ihan kivasti, opin tekniikkaa ja sain vähän irtikin joissain kisoissa paremmin, kuin pitkään aikaan.



Viime tekstissä kerroinkin aloittaneeni kisakauden Lempäälässä tykkilumiladulla, jonka jälkeen kisailin Ristijärvellä. Käväisin myös Jämillä Suomen cupin osakilpailussa ja sen jälkeen koittivatkin kauden ensimmäiset nuorten SM-kisat Äänekoskella. Siellä räpelsin sprintissä, mutta kympin vapaa meni paremmin: olin toinen. Harmitti kyllä hiukan, että samaan aikaan hiihdetyt nuorten MM-hiihdot rokottivat osan kovimmista hiihtäjistä pois meidän sarjasta (N20 eli 1997 ja 1998 syntyneet)... Majoituin hotellissa Jyväskylässä järven rannalla ja ihailin järvelle tehtyä leveää retkiluistelureittiä juoksennellessani lyhyen lenkin järven ympärillä.



Sitten tuli talven ensimmäinen vastoinkäyminen. Toiseen lonkan sisäreunaan (nivuseen) tuli todella ikävä kiputila, joka esti osallistumiseni Keuruun SM-hiihtoihin. Olisin tosi kovasti halunnut sinne mennä, mutta en pystynyt suksimaan perinteistä yhtään. Nivusen parannuttua kisakausi kuitenkin jatkui Vierumäellä ensin nuorten SM-viesteissä ja sen jälkeen KLL hiihdoissa. En oikein pitänyt Vierumäen tasaisesta reitistä ja en ollut päässyt kunnolla perinteistä treenaamaan, joten tulos oli sen mukainen... No, selittelyt sikseen ja kohti uusia kisoja vaan, ei aina suju.;)

Siitä viikko eteenpäin koittikin jo nuorten SM-hiihdot Rovaniemellä Ounasvaaran upeilla, mutta aika vaativilla reiteillä. Perinteisen väliaikalähdössä olin neljäs ja vapaan 20km yhteislähdön jälkeen päättelin, että alamäkiä voisi opetella laskemaan vähän paremmin...:D Tuloksena siitä oli viides sija. Ihastuin totaalisesti Rovaniemeen kaupunkina! Niin rauhallinen, mutta kuitenkin kaupunkimainen.

Viimeisenä tähtäimenä oli Kontiolahdella aikuisten SM-kisat. Perjantaina olin vapaan viidellä kilometrilla 28. ja sunnuntaina perinteisen 15 kilometrin yhteislähdössä suksin kahdenneksikymmenenneksi... Sunnuntain keli oli kyllä todella mielenkiintoinen; lähes jokainen hiihtäjä joutui ylämäkien yläosassa hakkaamaan suksista paakkuja pois! Itsekin kaaduin yhdessä ylämäessä, kun sukseen juuttunut paakku tökkäsi. Ja ainiin, seinänousuksi kutsuttu jyrkkä ylämäki oli pakko hiihtää ladulla, koska ladun sivusta olisi juuttunut suksien pohjiin niin paljon lunta, että paakkuja tuskin olisi edes saanut pois...:D


lauantai 31. joulukuuta 2016

Vuosi on kulunut

365 päivää on taas eletty eteenpäin edellisestä vuodenvaihteesta. Uskomatonta, miten jokainen vuosi tuntuu edellistä lyhyemmältä. Paljon ehti kuitenkin tapahtua vuonna 2016 ja sain kokea paljon ihania hetkiä, joita voin muistella tulevaisuudessa!

Kerron vuodestani kuvien avulla. Paljon muutakin on toki tapahtunut, poimin vain muutamia mieleen painuneita hetkiä...:)

Tammikuu
Tammikuussa hiihdin paljon ja myös kilpailin monissa kisoissa. Alempi kuva on Tampereelta yksistä kisoista, joissa oli lähes 20 astetta pakkasta hyrrr😂!

Helmikuu
Vöyrissä oli vuoden ekat nuorten SM-hiihdot, 10km perinteisellä. Selloa soittelin myös paljon ja osallistuin Tampere Filharmonian järjestämään nuorten solistien konserttikilpailuun.
Maaliskuu
Nuorten SM-hiihdot Rovaniemellä, viesti ja 10km vapaalla.
Nuorten SM-hiihdot Valkeakoskella 5km vapaalla ja 15km perinteisellä.
Viimeinen hiihtolenkki Lempäälän Hakkarissa.
Huhtikuu

Huhtikuussa kävin mattotestissä hiihtokauden jälkeistä kuntoa testailemassa. Juoksukauden piti alkaa, mutta erilaisten jalkavaivojen takia ekoihin kisoihin pääsin kirmaamaan vasta kesäkuussa. Onneksi korvaavat harjoitukset ja sello on keksitty..:D
Toukokuu
Soitin Tampere Filharmonian nuorten solistien konsertissa Tsaikovskyn Pezzo Capriccioson, oli ikimuistoinen kokemus!
En pystynyt juoksemaan, mutta purin pettymustä pyöräillen ja ...
Kesäkuu
Isoveljeni valmistui ylioppilaaksi.
Hankin orkesterisoittokokemusta Sibelius-Akatemian orkesterinjohtajien tenttiorkesterissa.
Pääsin vihdoin kunnolla juoksemaan!

Heinäkuu


Kalevan kisoissa Oulussa juostu helteinen 10 000m on varmasti vuoden 2011 hopeasompafinaalien ohella onnistuneimpia kisareissuja, joita olen kokenut!

Elokuu
Vuoden ainoa nuorten SM-mitali 3000m juoksusta Lappeenrannasta.

Soitin Seinäjoella Atso Almilan kapellimestarikurssilla orkesteriavustajana.
Syyskuu

Minua kysyttiin edustamaan Suomea yleisurheilun Suomi-Ruotsi otteluun 10 000 metrin juoksuun, mutta kipeytyneen nilkan takia jouduin kieltäytymään. Täysi-ikäistyin myös syyskuussa. Tein paljon mäkitreenejä Korkeakankaan laskettelukeskuksella. Kerran treenatessani puhelimeni päätti julkaista valokuviani oudon sijainnin ja sitäkin oudomman kuvatekstin kanssa. Ainakin kuviin merkityt henkilöt ehtivät huomata julkaisun, toivottavasti ei kovin moni muu...
Lokakuu

Rullahiihtelin ja juoksentelin paljon paikallisella pikkupururadalla...

Marraskuu

Lempäälään valmistui tykkilumilatu ja pääsin vihdoin hiihtämään!
Yksi kaamea selfieyritys Helsingissä soittotunnin jälkeen...
Joulukuu

Joulukuusta ja nykyhetkestä teen tarkemman postauksen lähipäivinä...



Lempäälän Kiilto-tykkilumilatuhiihdoissa kisakauden avaus, jatkoa Ristijärvellä nuorten MM-katsastuskisoissa.
Joulu!


perjantai 9. syyskuuta 2016

Vihdoin 18v!

Täytin viime sunnuntaina 18 vuotta eli minusta tuli vihdoin täysi-ikäinen! Syntymäpäivää en varsinaisesti viettänyt, mutta satuin törmäämään netissä tietoon, että Jämin hiihtotunnelin kesätauko päättyy ja tunneli avataan 4.9 aamulla. Päätin siis juhlistaa synttäreitäni käymällä hiihtämässä! Oli kyllä mahtavaa tuntea suksien liuku lumella pitkästä aikaa!

Nilkka ei ole parantunut täysin, vaikka niin luulin ilmoittautuessani yleisurheilun Kll-mestaruuskisoihin 3000m juoksuun. Kisat järjestetään ensi viikonloppuna Keravalla. Tämän päivän piikkarikokeilussa jalka vihlaisi ja kipeytyi, joten juoksu jää osaltani väliin. Harmittaahan se julmetusti, mutta sain kuitenkin koko viime kesän nauttia ehjistä jaloista.

Sibelius-Akatemian soittotunnitkin ovat vihdoin käynnistyneet. Kävin juuri eilen Helsingissä sellotunnilla ja sain paljon uutta harjoiteltavaa Saint-Sainsin sellokonsertoon! Jousikäden asentokin alkaa hiljalleen löytyä, mutta tekemistä siinä kyllä vielä riittää... Aloitan nyt myös työstämään Boccherinin A-duuri sellosonaattia, se on ihana teos!

torstai 1. syyskuuta 2016

Olisin päässyt Ruotsiotteluun...

...edustamaan Suomea naisten 10000 metrin juoksussa, mutta jouduin järkyttäväksi harmikseni kieltäytymään nilkan takia... En osannut odottaa, että minutkin olisi valittu, koska edustajia valitaan vain kolme per laji... Ruotsiottelu kilpaillaan Ratinassa Tampereella tulevana viikonloppuna, jolloin astun täysi-ikäisyyteen eli täytän 18 vuotta! Voi että, miten upea syntymäpäivälahja olisi ollut juosta siellä! Ottaa ihan hirmuisesti päähän! Nilkka on kyllä paranemaan päin ja olisin todennäköisesti pystynyt kympin juoksemaan, mutta riski pahentaa nilkkavaivaa olisi ollut sen verran suuri, että oli pakko päättää jättää väliin tällä kertaa. Ei auta muu kuin suunnata nyt sitten vain katse ja ajatukset kohti tulevaa hiihtokautta...




lauantai 27. elokuuta 2016

Jalkavaiva parantumassa, flunssa iski...

Otsikossa tiivistyvät viime päivien kuulumiset... Kävin maanantaina lääkärissä nilkkakivun takia. Lääkäri totesi vaivan johtuvan jalkani virheasennosta, joka pitäisi korjata harjoitteilla pikimmiten. Virheasento oli päässyt aiheuttamaan jäykkyystiloja nilkan ja pohkeen alueelle. Olen toisaalta todella helpottunut, ettei kyseessä ollut rasitusmurtuma, mutta ei tuota virheasentoakaan helppo ole korjata.

Olen siis nyt muutaman kerran pystynyt jo juoksua kokeilemaan ja olen nauttinut jokaisesta ottamastani kivuttomasta askeleesta järkyttävän paljon! Olen tehnyt kävely/juoksulenkkejä aamuisin läheisellä pururatapätkällä. Rakastan metsässä liikkumista... Siellä saa olla rauhassa liikenteen melulta. Ainoa haittapuoli on, että kyseinen pururata on vain vähän yli kilometrin mittainen ja sateen jälkeen todella kurainen...

Eilen ja tänään kurkku on tuntunut tosi karhealta ja kipeältä, joten flunssa taitaa olla tuloillaan. En äkkiseltään muista yhtään syyskuun alkua, jolloin en olisi sairastanut flunssaa. Onneksi kuitenkin levolla ja terveellisellä ruoalla flunssa menee yleensä tosi nopeasti ohi!
Lempisuklaa...;)

keskiviikko 24. elokuuta 2016

Vastailuja kysymyksiin

Ennen, kuin aloin pitää bloggaustaukoa, olin saanut kysymyksiä (kiitos niistä!). Vastaan niihin nyt...:)

1. Mikä motivoi sinua juoksemaan (tai yleisesti urheilemaan)?
Tähän on vaikea vastata, olen pienestä lapsesta pitäen ollut tosi liikunnallinen luonnostaan. En esimerkiksi malttanut istua pienenä rattaissa ja metsässä hiihtäessä olisin halunnut aina vaan jatkaa pidemmälle (paluumatkalla iski kuitenkin usein väsymys, hahah), potkin kotipihassa jalkapalloa ja juoksin sen perässä ja ulkoilin paljon. Kävin myös baletissa ja vähän vanhempana sulkapalloa pelaamassa, suunnistamassa, temppukoulussa muutaman kerran ja muutenkin liikuin paljon monipuolisesti. Hiihto ja juoksu kuitenkin ajan mittaan valikoituivat minulle oikeiksi lajeiksi. Urheilu vain saa ja on aina saanut minut iloiseksi!


2. Mitkä ovat vahvuuksiasi juoksussa?
Hmm, ehkäpä tietynlainen sinnikkyys ja periksiantamattomuus pitkillä matkoilla. Vauhdinjakoa olen viime vuosina yrittänyt harjoitella, mutta loppukiri ei ainakaan kuulu vahvuuksiini...(ainakaan vielä) Tasaisen vauhdinjaon pitkillä matkoilla (3000-10000m) olen vihdoin oppinut ja siitä olen ylpeä!

3. Mitä juoksukisoja aiot käydä tänä vuonna?
Kysymys tuli keväällä, joten kerron, mitkä olivat kevään suunnitelmat. Suunnitelmissa oli käydä ainakin SM-maantiejuoksut ja muita kevään maantiejuoksuja, mutta jalkavaivojen takia koko kevät meni juoksun osalta plörinäksi ja korvaantui muilla treenimuodoilla, lähinnä rullahiihdolla ja pyöräilyllä. Myös SM-maastot jäivät väliin. Aloitin juoksun kisakauden vasta ratakisoilla kesällä. Juoksin muutaman kerran 3000m kisan, yhden 1500 metrin kisan, yhden 5000m kisan ja kaksi 10000m kisaa...


4. Kuinka vanhana aloitit juoksun ja kuinka nopeasti aloit kehittyä siinä?
Juoksu lajina tuli minulle tutuksi yleisurheilukoulussa ja hiihdon harjoittelumuotona ollessani ehkä 5-6- vuotias. Kestävyysjuoksussa aloin kilpailla n.8-9- vuotiaana, mutta en tavoitteellisesti: oli vaan hauskaa käydä kilpailuissa. Kehityksestä on vaikea sanoa, se on vuosien mittaan junnannut välillä paikallaan ja välillä parantunut harppauksittain. Se, kuinka nopeasti kehittyy juoksussa riippuu niiiin monesta eri tekijästä... Pääasia olisi kuitenkin nauttia siitä.

  5. Kuinka usein syöt jotain epäterveellistä?
Tällä hetkellä ruokavalioni on sen verran rajoitteinen (vatsaongelmien takia), että en voi syödä epäterveellisiä ruokia (jos niillä tarkoitetaan karkkia, leivonnaisia, sipsejä ym). Mielestäni on ookoo syödä välillä epäterveellisesti, mutta pääsääntöisesti haluan syödä ruokia, joista tulee hyvä olo ja jotka tukevat urheilusuorituksia. Tummaa suklaata, pähkinöitä ja muita terveellisiä herkkuja syön oikeastaan joka päivä.


6. Mitä mieltä olet vegaaneista ja voisitko itse olla vegaani?
Mielestäni on ihmisen oma valinta, miten haluaa syödä, joten veganismi on mielestäni ihan ookoo. Itse en voisi olla vegaani, vaikka haluaisin, koska en voisi ruokarajoitteideni takia korvata lihaa millään...

7. Oletko introvertti vai ekstrovertti?
Olen yhdistelmä, jos sellainen on olemassa heh.

8. Jos on pakko valita, niin kumpi on tärkeämpää/miellyttävämpää: juoksu vai hiihto?
Mielestäni hiihto. Se on monipuolisempaa ja ei tule niin helposti vammoja. Molemmissa on hyvät ja huonot puolensa.

9. Kuinka monta km juokset viikossa?
Kevät-kesä-syksyaikaan treenaan niin eri tavalla joka viikko, että kilometrimäärää on aivan mahdoton sanoa hahah. Jos jotain kilometrejä pitää heittää, niin itselleni "peruslenkki juosten" voisi olla 10-15km, pitkä lenkki 15-30km. Pisin matka, minkä olen juossut on 42km. Viikkokilometrejä en siis yhtään osaa arvioida. Viime kesänä juoksu jäi aika vähäiseksi, koska keväällä pitkän aikaa vaivannut polvikipu opetti minua olemaan varovaisempi juoksumäärien kanssa. Syksyllä rasitusmurtuma päkiässä ja kevään pohje- ja nilkkakivut muistuttelivat myös malttamaan juoksun kanssa. Rullahiihdän, käyn salilla, uin, pyöräilen, kävelen metsässä ja yhdistelen niitä kaikkia lumettomaan aikaan kehittyäkseni monipuolisesti. Talvella juoksen tosi vähän, jos pääsee hiihtämään. Tärkeintä itselleni urheilussa on kuitenkin siitä nauttiminen, harvoin teen mitään "pakko" asenteella.

10. Millainen on tyypillinen arkipäiväsi?
Vilkaisen herätyskelloa ja sammutan sen juuri ennen kun se soi. Nousen sängystä, vaihdan vaatteet, syön aamupalan (ja teen muut aamutoimet). Lähden pyörällä kouluun. Koulu loppuu ja pyöräilen kotiin. Syön päiväruoan ja rentoudun. Aloitan sellonsoiton harjoittelun. Illalla riippuen päivästä urheilen milloin mitenkin. Välillä käyn lenkillä jo ennen koulupäivää, jolloin illalla joko käyn kevyesti pyöräilemässä tai lepään. Syön iltaruoan ja teen läksyt. Katselen telkkaria, luen, kuuntelen musiikkia, milloin mitäkin. Menen nukkumaan. Siinä aika lailla tiivistettynä "normiarkipäivä". Aika usein päivässä on kuitenkin muutakin ohjelmaa.

keskiviikko 17. elokuuta 2016

Mitä opin Seinäjoesta muutamassa päivässä

Vietin yhteensä neljä päivää Seinäjoella. Tykästyin kovasti kaupunkiin, juuri sopivan kokoinen; ei liian iso, mutta tarvittavat palvelut löytyvät! Kokoan tähän asioita, joihin olen kiinnittänyt huomiota Seinäjoen keskustaan liittyen...
-Seinäjoella on paljon henkilöautoliikennettä, mutta myös kivoja puistoalueita aivan keskustassa.

-Moni kauppa sulkee ovensa sunnuntai-iltana jo kuudelta

-Paljon upeita liikuntamahdollisuuksia! Harmittaa, kun en nyt päässyt testailemaan kivoja lenkkeilyreittejä jalan takia, testasin ainoastaan uimahallia ja uimahallin cross-traineria...

-Seinäjokelaiset ovat innokkaita uimareita. Uimahallissa oli eilen paljon porukkaa jo ennen seitsemää aamulla. Koska tänään halli aukesi vasta kahdeksalta, oven eteen kerääntyi ihmisiä odottamaan jo varttia vaille...

-Seinäjoella on taitavia orkesterimuusikkoja

-Seinäjokelaiset pikkulapset ovat huippuälykkäitä leikkikentistä päätellen. Vai tiedättekö te, mitä noilla kuvassa näkyvillä hökötyksillä on tarkoitus tehdä?



-Keskustassa on paljon pieniä ruokakauppoja. Valikoima niissä ei ole suuren suuri, mutta riittävä.
Tosin keskustan K-marketista ei löytynyt laastareita, eikä lähdevettä! Hiukan kummastelin, kunnes kuulin kyseisen myymälän lopettavan ensi viikolla.

-Seinäjoella on ystävällistä väkeä. Musiikkiopiston kahvila otti kivasti huomioon erityisruokavalioni ja järjesti minullekin lounasta.

-Seinäjoella on "Kasperi" niminen kaupunginosa. Veljeni nimi on Kasperi ja siksi on huvittavaa nähdä viittoja Kasperiin ja bussin etuosassa "Kasperi"-tekstejä.

Tuntui oudolta palata maaseudulle, vaikka tämä "kaupunkiasuminen" kestikin vain muutaman päivän.