Rystyset rennoiksi

Ensimmäinen jakso koulussa on muutamaa koetta vaille käyty ja soittotunnit Sibelius-Akatemiassa ovat alkaneet. Viime aikoina olen siis lähinnä opiskellut, soittanut ja treenannut.

Musiikkitalossa soittotunnin jälkeen

Sellonsoitossa tärkein tavoitteeni on tällä hetkellä saada jousikäden asento vihdoin kuntoon, jotta sointiin tulisi kaivattua intensiteettiä ja pystyisin toteuttamaan musiikillista tulkintaa paremmin tekniikan ollessa rento. Vaikka kovasti tekisi mieli soittaa kappaleita, harjoitteluni koostuu tällä hetkellä pelkistä tekniikkaharjoituksista. Tiedän kuitenkin, että kun ahkerasti työstän tekniikan kuntoon, teosten soittaminen tuntuu entistä paremmalta! Jotta pystyisin toteuttamaan tavoitteeni, minun täytyisi vaihtaa 4/4-sello 7/8-selloon pienen kokoni vuoksi...eihän kenelläkään sattuisi olemaan ylimääräistä?

Rasitusmurtuma

Päkiä ei ollut parantunut, vaikka epäonnistuneesta puolimaratonista on jo kolme viikkoa. Kävin magneettikuvissa, joissa paljastui rasitusmurtuma. Juoksua saan siis kokeilla vasta kuukauden päästä!

 Onneksi sentään voin pyöräillä, uida ja tehdä salitreeniä... Rullahiihtoa kokeilen kahden viikon päästä. Vaikka harmittaakin ihan hirmuisesti, niin kuukausi on kuitenkin todella lyhyt aika elämässä ja jos haluaa treenata paljon, riski vammoihin on aina olemassa.

Melkein keskeytys Mesihölkässä

Sunnuntaina kävin juoksemassa puolimaratonin paikallisessa Mesihölkässä. Olen käynyt tapahtumassa kahtena vuonna ja kokemukset ovat olleet kivoja. Matkana on ollut n.26km, mutta tänä vuonna reitti oli vaihdettu puolimaratoniksi.

Meinasin jättää kisan välistä muutamia päiviä vaivanneen epämääräisen flunssaoireilun takia, mutta koska olo oli aamulla tosi hyvä, halusin mennä juoksemaan. Otin kuitenkin rennon asenteen ja päätin, että jos pienintäkään epänormaalia väsymystä tuntuu, hidastan vauhtia reilusti.

Yhteinen alkuverryttelyjumppa

Juoksu kulki älyttömän hyvin; kivituhkalla eka 5km meni rennosti n.19.45. Toisella vitosella vauhti vähän hidastui kovan vastatuulen takia, mutta kympin aika oli 40min (kyllä vain, tasan 40.00 virallisesti mitatun pylvään kohdalla, hahah) Kääntöpaikan jälkeen tapahtui kuitenkin jotain, mikä johti melkein keskeytykseen...

...Päkiässä alkoi tuntua terävää kipua. Kipu iski aivan yhtäkkiä ja hyvin kulkenut juoksu päättyi siihen. En halunnut keskeyttää, koska pystyin kuitenkin juoksemaan kokojalkapohjalla ontuen. Nilkutin sitten noin 10km ja ainoa tavoite oli ehtiä maaliin ennen ympäröivien ukkospilvien kohdalle osumista... Olin todella pettynyt ja harmissani, mutta palkinnoksi saamani mehiläispatsas ja hunaja lohduttivat yllättävän paljon.

Koko loppupäivän ja seuraavan päivän kävely oli todella tuskaista, mutta jalka on nyt parantunut levossa huimaa vauhtia. Tänään olen jo pystynyt kävelemään lähes ontumatta. Tarkkaa syytä kivulle en tiedä, mutta luultavasti päkiä ärsyyntyi rikkinäisillä lenkkareilla juoksusta; uusien löytäminen kun on niin vaikeaa minun vaativien kriteerien ja jalkojen pienuuden ja kokoeron takia...