Kevät ei juoksujen suhteen mennyt ihan putkeen...

...Hiihtokauden jälkeen ehdin totutella juoksuun vain vähän aikaa, kun alkoivat jalkavaivat. Ensimmäisenä pari päivää ennen SM-maantiejuoksuja pohje päätti mennä aivan jumiin. Maantiejuoksut jäivät ja rullahihto ja pyöräily lohduttivat. Vihdoin, kun pohjekipu oli parantunut, päätti nilkka sanoa toistaiseksi sopimuksensa irti SM-maastojuoksuja edeltävänä päivänä. Kevään kaikki suunnitelmissa olleet juoksukisat jäivät siis välistä. Kyllähän se otti päähän, mutta toisaalta kisoja tulee kyllä...

Näissä kuvissa tiivistyy ajatukseni jalkavaivoja kohtaan.

Tampere Filharmonian Nuorten solistien konsertti 4.5.

Oli ikimuistoinen kokemus päästä soittamaan orkesterin solistina! Olin valinnut koesoittoon kappaleeksi Tsaikovskin Pezzo Capriccioson. Kappale on tosi ihana ja pidän siitä superpaljon, mutta se ei ehkä ollut kaikista varmin valinta pienikätiselle soittajalle orkesterin solistina soitettavaksi. Solistivalinnat tulivat ja en ollut uskoa silmiäni, kun näin nimeni listassa, jes!

Jännitin harjoituksia todella paljon, mutta heti kun pääsin soittamaan, jännitys katosi; orkesteri "tukee" tosi hyvin vaikeita kohtia ja siksi orkesterin kanssa oli mielestäni mahtavaa soittaa! Hyvä kapellimestari on tietysti avainasemassa.

Konserttipäivä koitti. Jännitin ja lämmittelin sivuhuoneessa. Jännitys kaikkosi taas, kun pääsin lavalle. Ensimmäisestä sävelestä lähtien nautin soittamisesta enemmän kuin koskaan ja siksi tätä kokemusta en tule ikinä unohtamaan!