Treeniä tuntureilla

Viime viikon vietin perheeni ja tätini kanssa Ylläksellä. Oli tosi mahtavaa päästä treenaamaan upeisiin maisemiin ja treenituntejakin kertyi ihan kivasti lähes huomaamatta seitsemälle päivälle...(kevyet sauvakävelyvaellukset mukaan laskien noin 45h)

Äkäslompolossa on upeat asfaltit rullahiihtää!

 Viikon aikana tuli esimerkiksi rullahiihdettyä, juostua erilaisissa maastoissa, vaellettua ja viimeisenä päivänä osallistuin paikalliseen 8,5km kisaan; Äkäslompolon ympärijuoksuun. Reitti oli hauska ja kisassa oli hyvät järjestelyt ja palkinnot! Olin naisten sarjan toinen ja sain hienon pokaalin ja hissilippulahjakortin Ylläksen rinteisiin...(öhh en ole koskaan lasketellut..:D) Vaikka sääennusteet lupailivatkin välillä sateita, aurinko paistoi lähes koko ajan. Kaikenkaikkiaan oli aivan ihana viikko!

Reissulla tuli myös tutustuttua paikalisiin eläimiin: poroihin ja...

...mäkäräisiin...

Äkäslompolon ympärijuoksusta...

5000m ratajuoksu Jämsässä

Onnellisena kisan jälkeen

Kävin tänään testaamassa ratajuoksukuntoa Jämsän kestävyysjuoksukarnevaaleilla. Päätin osallistua 5000m juoksuun. Ennen kisaa jännitti tosi paljon, koska toissapäivänä tehdessäni kevyttä ratatreeniä jalat painoivat ja juoksu tuntui muutenkin raskaalta. Eilen olo muuttui paremmaksi. Enkä enää ihmettele toissapäivän raskautta radalla juostessa; huomasin piikkareideni revenneen sivuilta...

Urheiluliikkeistä ei tähän hätään löytynyt kestävyysjuoksupiikkareita pienille jaloilleni, joten ei auttanut kuin toivoa, että kisapaikalla myytäisiin sopivia...

...Ja myytiinhän siellä! Löysin ihanat piikkarit, jotka istuvat jalkoihini täydellisesti! Ne ovat lähes samat, kuin edelliseni, mutta uudempi malli ja yhtä kokoa pienemmät.(vanhat olin ostanut kasvun varalta kokoa 37, mutta nyt uskalsin ottaa 36-koon)

Lämmittelyn jälkeen oli aika astua lähtöviivalle. Juoksu lähti sujumaan alusta lähtien ihan hyvin. Maltoin onneksi olla vetämättä itseäni piippuun ekalla kierroksella, niitäkin kisoja on nähty. On uskomatonta, miten paljon voi alkuvauhdilla vaikuttaa lopputulokseen!

Eka kilsa meni 3.30 ja 2000m väliaika oli n.7.08. 3000m kohdalla aika oli 10.50. Siihen asti tuntui kevyeltä, mutta viimeisillä kilometreillä jalat alkoivat painaa. Loppuaika oli 18.24...eli uusi ennätys! Olen tosi iloinen, että juoksu kulkee ja tuntuu hyvältä huolimatta siitä, etten ole juossut kovin paljon viime aikoina.

Kesäloma

Kesäloma alkoi vihdoin! Viime kirjoituksestani on jo niin paljon aikaa, että päätin vähän kertoa kuulumisia.

Olen soittanut selloa, enimmäkseen Lalo:n sellokonserttoa ja Bachin viidettä soolosellosarjaa. Petyin älyttömästi, kun kuulin tänään Turun orkesteriakatemian olevan peruttu osallistujapulasta johtuen. Odotin tosi paljon pääseväni harjoittelemaan orkesterisoittoa!

Edellisessä tekstissä mainitsin jotain polvivaivastani. En pystynyt Pyynikkijuoksun jälkeen juoksemaan pitkään aikaan ja SM-maastotkin jäivät välistä. Olen siis keskittynyt siitä lähtien lähinnä hiihtoharjoitteluun. Nyt olen kuitenkin uskaltautunut juoksemaan muutaman juoksulenkin...ja kävin viime sunnuntaina rennoin mielin juoksemassa kisan: Lumijärvi lenkin (9,2km) Kylmäkoskella.

Tänään olin ihanan ystäväni kanssa Helsingissä. Teimme kaikkea kivaa ja juttelimme kuulumisia...

Pyynikkijuoksu

Viikko sitten kävin osallistumassa Pyynikkijuoksun kympille. Vaikka en ollut varma polveni kestämisestä, halusin osallistua, koska kaksi aikaisempaa kertaa ovat jättäneet minulle tosi positiiviset muistot tapahtumasta! Lisäksi halusin tulevia SM-maastoja varten kokeilla, kestääkö polveni ylä- ja alamäkiä. 

Reitti on tosi raskas, joten muihin kymppeihin ei loppuaikoja voi verrata. Tämän vuoden aikani oli vähän huonompi kuin toissa vuonna, mutta huomattavasti parempi kuin viime vuonna, joten olen ihan tyytyväinen. Polvi kuitenkin kipeytyi, joten jouduin suureksi harmikseni jättämään tänään juostut SM-maastot välistä. Ensi vuonna sitten...

Muutama kuva Pyynikkijuoksuista:

SM-KULTAA...

...N17 10km maantiejuoksusta!! Tästä tuli niin hyvä fiilis, että en osaa sanoin kuvailla!

Olen osallistunut kaksi kertaa aikaisempina vuosinakin maantiejuoksun SM-kisoihin N17-sarjassa: toissavuonna voitin (Tuusulassa ajalla 39.22) ja viime vuonna ei mennyt mainitsemisen arvoisesti...=D Tällä kertaa osallistumiseni oli vaakalaudalla, koska polvivaivojen takia en ollut pystynyt juoksemaan juuri ollenkaan...

Tänä vuonna kisat juostiin Siuntiossa kauniissa peltomaisemassa viime lauantaina. Lähtöpaikalla meitä nuoria juoksijoita oli tosi paljon ja tunnelma oli hieno! Kisareitti oli hauska ja katsojaystävällinen, koska sen näki lähes kokonaan lähtöpaikalta...

Eka ja toinen kilsa menivät 3:45-vauhdilla ja 3km kohdalla aika oli noin 11.10. Vitosen kohdalla aika oli 18.59 ja jalat ja keuhkot pelasivat hyvin. Seitsemän kilsan kohdalla alkoi kuitenkin askel painaa ja kahdeksannella kilsalla siitepöly ottaa vähän henkeen. Viimeinen kilsa oli kyllä melkoista taistelua, mutta kun vilkaisin kelloa, huomasin olevani ennätysvauhdissa. Siitä saadulla lisäpuhdilla pingoin maaliin. Aikani oli 38.35 eli oma ennätykseni parani 11 sekuntia. Kisa oli tosi tiukka, meistä 17-sarjan tytöistä 6 juoksi alle 40 minuutin!

Tukkoinen juoksukauden avaus

Kävin tänään testaamassa hiihtokauden jäljiltä juoksukuntoa Teivocupissa. Teivocup on 5km mittainen testijuoksusarja, joka juostaan kevyen liikenteen väylällä. Lämmittelyssä olo oli mitä mainioin, kevyt, hyvävoimainen ja mitä kaikkea muuta voisi toivoa. Harmi kyllä joskus lämmittelyn olotila ei vaikuta kisasuoritukseen: raskas olo lämmitellessä voi kääntyä hyväksi kisassa ja päinvastoin...

Pakko tunnustaa, että lähdin ensimmäiset kilometrit aivan liian lujaa, todellakin liian lujaa. Siitä seurasi, että keuhkoni menivät ihan tukkoon ja henki ei kulkenut. Sinnittelin kuitenkin maaliin ja loppuaika oli 19.03... Eli 27 sekuntia huonompi kuin viime syksynä samalla reitillä, joka oli silloin vähän liukas...noh ei aina voi onnistua ja tämä oli vasta eka kovempi juoksu syksyn jälkeen. Olisi tietysti ollut kivempaa aloittaa juoksun kisakausi onnistumisella, mutta minkäs teet, kun innoissaan lähtee säntäilemään liian kovaa. Mutta toisaalta, kyseessähän olikin testijuoksu, ei kisa. ;)

Vatuttaa kun en voittanut!

No okei, vähän realismia... Osallistuin siis ekaa kertaa aikuisten SM-kisoihin naisten vapaan hiihtotavan 30 kilometrille. Kisat hiihdettiin Rukalla. Olin odottanut ekoja aikuisten SM-kisoja todella kauan, oikeastaan vuodesta 2007 lähtien. Olin silloin katsojana Valkeakosken SM-kisoissa ja niissä oli niin hieno tunnelma, että haaveilin vain, jospa joskus pääsisin hiihtämään sellaisiin kisoihin! Ja eilen se päivä koitti.

 Perjantai-iltana olimme perheeni kanssa saapuneet Rukalle ja lauantaina olin innoissani hiihdellyt upeilla laduilla ehkä vähän liiankin paljon... Kisalatu vaikutti lauantaina testatessa helpoilta, mutta kisassa melko raskaalta huonommin luistavan kelin takia.

Lähdin matkaan jo toisena, koska nuorten SM-kisojen FIS-pisteet eivät olleet ehtineet mukaan lähtölistojen luomiseen. Lähtöni oli siis jo puoli kymmeneltä aamulla. Ja koska kelloja siirrettiin edellisenä yönä, lähtöni oli tavallaan jo tuntia aikaisemmin. Kisapaikalla lämmittelin kevyesti ja siirryin lähtöalueelle.

Kisareitti kiersi 4X7,5km ladun. Ensimmäinen kierros oli raskas, koska edellisenä yönä satanut lumi oli tehnyt latubaanasta pehmeän ja koska ladulla ei oltu hiihdetty ajamisen jälkeen. Toisella kierroksella huomasin suksien luiston paranevan, mitä enemmän siinä hiihdettiin. Hiihdin jo kolmatta kierrosta, kun parhaat hiihtäjät lähtivät matkaan. Neljännellä eli viimeisellä kierroksella pääsin antamaan latua melkein koko maajoukkueelle...

Viimeisen ylämäen irvistys...

Viimeiset raskaat ylämäet lähestyivät. Pyrin antamaan kaikkeni, joten viimeisessä stadionille nousevassa ylämäessä lähes purskahdin itkuun! Kannustukset auttoivat minut kuitenkin taistelemaan maitohappoja vastaan ja jaksoin vielä tehdä loppukirinkin, siltä varalta jos maaliintuloni käytettäisiin telkkarissa. Näytettiinhän se: maalissa pelästyin nähdessäni naamani stadionilla olevassa ruudussa.

Olin lopulta 28. Olen tyytyväinen tulokseen, olen kuitenkin vielä kokematon ja nuori... Ja vaikka ensimmäisestä lauseesta saa mielenkiintoisen käsityksen tavoitteistani, totuus on, että lähdin kisaan rennoin mielin ja kokemuksen vuoksi.

Illalla katselin vielä Yle Areenasta kisan ja naureskelin päässeeni ruudulle myös esimerkiksi Krista Pärmäkosken ja Kerttu Niskasen kanssa!