Nyt on kahdet raskaat hiihtokisat takana. Kävin Äänekoskella ja Jyväskylässä nuorten katsastuskisoissa. Jos suoraan sanon, nämä kaksi kisaa olivat varmasti odotuksiini nähden epäonnistuneimmat hiihtokisat ikinä! Äänekoskella lämmittelyssä hiihto tuntui tosi hyvältä ja vedotkin sujuivat hyvin. Lähdön lähestyessä aloin kuitenkin haukottelemaan ja oloni muuttui väsyneeksi. Lähtiessäni matkaan oloni oli vetelä ja uupunut. Lumi häikäisi silmiä. Tuntui kuin kaikki lihakseni olisivat kadonneet!
Seuraavana päivänä olo oli taas todella voimakas lämmittelyssä ja ajattelin että hiihto sujuisi edes vähän paremmin. Mutta ei, lähtöviivalla oloni muuttui taas veteläksi ja hiihtokin meni sen mukaan. Eli huonosti omaan entiseen tasooni nähden, todella huonosti! Loppuverkassa "sain taas lihakseni takaisin" ja hiihto tuntui aivan erilaiselta! Muutenkin treenatessa ja pienemmissä kisoissa hiihto on tuntunut todella hyvältä.
En ole varma, mistä tämä johtuu, mutta arveluksia aiheesta minulla on. Nyt täytynee vaan keventää treenitehoja ja hiihdellä rennosti. SM-kisoihin on kuitenkin vielä aikaa. Ja jos ei tilani parane tänä talvena niin ensi vuonna sitten uusi yritys.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti