Nuorten SM-kisat ja jalkaongelmia

Kymppitonneista palautuminen sujui hyvin muuten, mutta suurentuneet juoksutreenimäärät alkoivat ilmeisesti ärsyttää jalkojani. Ensin toisesta jalasta kipeytyi nilkan sivu ja toisesta nilkka. Toinen jalka (nilkan sivu) parani, mutta toiseen jalkaan tuli nilkkakivun lisäksi myös pohjekipu, jota ensin epäilin akillesjännetulehdukseksi, mutta tarkemmin tunnustellen kipu ei ole akillesjänteessä.

Osallistuin kuitenkin pitkän pohdinnan jälkeen yleisurheilun nuorten SM-kisoihin 3000 metrille viikko sitten. Jalka oli aamulla lähes kivuton, joten lähdimme kohti Lappeenrantaa, jossa kisat järjestettiin. Lämmittelyssä jalka kuitenkin kipeytyi ja lähtöön asti pohdin, pitäisikö jättää juoksu väliin. Uskaltauduin kuitenkin lähtöviivalle.

Kipu ei tuntunut kisan aikana onneksi yhtään ja pystyin nauttimaan juoksusta. Lopputuloksena oli kolmas sija ja aika oli olosuhteisiin nähden ihan hyvä... Vaikka jalkakipu laskikin tunnelmaa omalta osaltani aika lailla, reissu oli kuitenkin kiva kokemus!

Kalevan kisoissa kymppitonni

Olin jo monta vuotta haaveillut osallistumisesta Kalevan Kisoihin eli yleisurheilun aikuisten SM-kisoihin. Sain tänä vuonna rikottua 10000m tulosrajan, joten sain vihdoin oikeuden osallistua! Matkasimme isäni kanssa lauantaina Ouluun ja majoituimme huoneistohotellissa yhden yön. Kisapäivän aamuna menimme kisapaikalle hakemaan kisapassit ja hengailimme kisa-alueella. Tunnelma oli upea ja väkeä oli paljon.

Lämmittelin aika maltillisesti, koska säätila oli todella kuuma. Oleskelin mahdollisimman paljon varjossa ja kävin pariin otteeseen kilpailijoiden käytössä olleessa uimahallissa kastamassa jalkani kylmäaltaassa. Calling eli kilpailijoiden kokoontuminen lähestyi.

Callingissa meille kisailijoille annettiin ohjeita kentälle menemisestä. Tuntui hienolta olla kovien juoksijoiden seurassa ja nähdä, että hekin jännittivät juoksua ja erityisesti lämmintä säätä. Kävelimme jonossa stadionille ja vaihdoimme piikkarit.

Lähdimme matkaan. Ensimmäiset kierrokset tuntuivat kovan metelin takia tosi oudoilta, koska olen tottunut juoksemaan lähes hiljaisella kentällä. Kannustushuutoihin ja muihin ääniin kuitenkin tottui aika pian ja pystyi keskittymään omaan juoksuun. Takasuoralla oli jokaisella kierroksella tarjolla märkiä sieniä, joilla kastelin pään. Kärkikolmikko erosi muusta ryhmästä ja itse olin neljäntenä.

 Vauhti oli tasaista. Juoksu tuntui ihan hyvältä. Vauhdin ylläpidon puolesta vaikeimmat kilometrit kympillä ovat neljäs ja viides kilometri. Puolenvälin jälkeen kuitenkin usein helpottaa. Nautin joka askeleesta ja vaikka maaliintulon irvistykseni olikin varsin komea, en ole koskaan kokenut vastaavanlaista endorfiiniryöppyä!

Lopputuloksena oli oma ennätys 36.02 ja neljäs sija. Muutama kova juoksija tosin puuttui jalkavaivojen takia... Kisareissu oli ikimuistoinen kokemus!

Juoksukauden 2016 ekoja kisoja

Jalat olivat vihdoin olleet kunnossa pidemmän aikaa ja hinku juoksukilpailuihin oli kova!

1. Valkeakosken nuorten eliittikisat 1.6.
-Matkana 3000m
-Nimensä mukaisesti juoksukauden avaus, irtiotto puuttui
-Aika oli 10.29

2. Janakkalan Nuorten eliittikisat
-Matkana 1500m
-Nopeus puuttuu...
-Pidän silti Janakkalan kentästä, sopivan pehmeä rata, muttei liian.


3. Nokialla Aikuisten piirinmestaruuskisat 21.6.
-Matkana 5000m
-Kulki hyvin, tuntui hyvältä, mutta usko meinasi loppua, joten juoksu oli aika varovainen kokonaisuudessaan
-Olin ylpeä, että olen vihdoin oppinut tasaisen vauhdinjaon

4. Jämsän kestävyysjuoksukarnevaalit 9.7.
-Matkana 10000m
-Yritin (ja onnistuin) Kalevan kisojen tulosrajan rikkomisessa
-Aika oli 36.38.
-Viileämpi ilma ja vetoapu olisi ollut kiva, mutta toisaalta mielestäni on ihan kiva juosta myös yksin.

Tenttiorkesterissa kokemusta

Olen kaivannut kokemuksia orkesterisoitosta, onhan se tuleva haaveammattini. Olisi niin mahtavaa soittaa jossain superhyvässä orkesterissa ja säestää upeita taiteilijoita! Näin ilmoituksen, että Sibelius-Akatemian orkesterinjohdon tenttiin haettiin avustajia soittamaan orkesteriin ja päätin ilmoittautua mukaan.

Orkesteriteosten harjoittelua ja suklaata...

 Projekti koostui kahdesta päivästä, mutta itse kävin kolmena päivänä Hesassa; ensin hakemassa nuotit, sitten harjoituksisssa ja viimeisenä tentissä. Alkuun iski lievä paniikki, kun nuotteja oli niin paljon ja kappaleiden tempot hurjemmat, kun olisin osannut kuvitella, mutta kokosin itseni kasaan. Heti kun sain asenteeni muutettua (sisimmissäni rakastan haasteita, välillä vain aluksi tulee "en osaa"-olo), soitto alkoi sujua ja teokset alkoivat tuntua tosi kivoille!

Harjoituksen jälkeen olin ihan "flow"-tilassa, enkä olisi malttanut odotella yön yli tenttipäivää! Voi että olikin ihanaa soittaa orkesterissa pitkästä aikaa!

Malttamattomana tentin alkua odottelemassa.

Sellistien nurkka...

Kevät ei juoksujen suhteen mennyt ihan putkeen...

...Hiihtokauden jälkeen ehdin totutella juoksuun vain vähän aikaa, kun alkoivat jalkavaivat. Ensimmäisenä pari päivää ennen SM-maantiejuoksuja pohje päätti mennä aivan jumiin. Maantiejuoksut jäivät ja rullahihto ja pyöräily lohduttivat. Vihdoin, kun pohjekipu oli parantunut, päätti nilkka sanoa toistaiseksi sopimuksensa irti SM-maastojuoksuja edeltävänä päivänä. Kevään kaikki suunnitelmissa olleet juoksukisat jäivät siis välistä. Kyllähän se otti päähän, mutta toisaalta kisoja tulee kyllä...

Näissä kuvissa tiivistyy ajatukseni jalkavaivoja kohtaan.

Tampere Filharmonian Nuorten solistien konsertti 4.5.

Oli ikimuistoinen kokemus päästä soittamaan orkesterin solistina! Olin valinnut koesoittoon kappaleeksi Tsaikovskin Pezzo Capriccioson. Kappale on tosi ihana ja pidän siitä superpaljon, mutta se ei ehkä ollut kaikista varmin valinta pienikätiselle soittajalle orkesterin solistina soitettavaksi. Solistivalinnat tulivat ja en ollut uskoa silmiäni, kun näin nimeni listassa, jes!

Jännitin harjoituksia todella paljon, mutta heti kun pääsin soittamaan, jännitys katosi; orkesteri "tukee" tosi hyvin vaikeita kohtia ja siksi orkesterin kanssa oli mielestäni mahtavaa soittaa! Hyvä kapellimestari on tietysti avainasemassa.

Konserttipäivä koitti. Jännitin ja lämmittelin sivuhuoneessa. Jännitys kaikkosi taas, kun pääsin lavalle. Ensimmäisestä sävelestä lähtien nautin soittamisesta enemmän kuin koskaan ja siksi tätä kokemusta en tule ikinä unohtamaan!

Lopputalven hiihtokilpailut

Tässä tiivistelmä lopputalven isommista kisoista muutaman kuvan kera:

16.1. Vantaan katsastuskisat
-5km vapaalla
-Ei kulkenut ei
-Pakkasta 20 astetta, jonka takia meno oli jäykkää ja onnistuin jäädyttämään hetkeksi nenänpääni ennen kisaa...

KYLMÄ!!

 7.2. Nuorten SM Vöyri
-10km perinteisellä
-Sijoitus oli kahdeksas
-Ainakin hyvä fiilis jäi, mutta hiihto ei tuntunut parhaalta mahdolliselta
-Lämmin ilma, pipo sai lentää valmentajalle kesken kisan

Kuva kertoo enemmän, kuin tuhat sanaa...

Tai sitten ei...

En omista tän kuvan oikeuksia ©pekkaliedes

6.3. Pirkan Hiihto (Puoli Pirkka)
-Osallistuin 45km vapaan matkalle
-Hiihdin omista tottumuksistani poiketen kiihtyvästi, viimeinen kymppi oli varmaan nopeampi, kuin yksikään hiihtämäni pelkkä kympin kisa. Ehkä tarvitsisin 30km vauhtikestävyyslämmittelyn ennen jokaista kisaa heh...
-Oli superkivaa, rakastan pitkän matkan hiihtoja!

Innoissaan ja malttamattomana ennen lähtöä.

Maalissa

12.-13.3. SM-viestit ja KLL-mestaruushiihdot Rovaniemellä
-Kokonaisuudessaan kiva reissu
-Matkana viestissä 3x3km
-Henkilökohtaisella matkalla (10km vapaalla yhteislähtönä) sijoituksena oli viides.

Viialan Virin viestijoukkue

"Lohdutusmitali"

Viimeisimpänä, mutta ei todellakaan vähäisimpänä
19-20.3. Nuorten SM Valkeakoski
-Matkoina lauantaina vapaalla 5km, sunnuntaina perinteisellä 15km
-Vapaalla en päässyt kisatunnelmaan, vaan hiihtelin vain nautiskellen ja sijoitus oli kahdeksas
-Perinteisellä olin neljäs, jääden 0,4 SEKUNTIA pronssista...otti päähän, mutta olin silti tyytyväinen. Jonkun on aina oltava neljäs, mutta että noin pienellä erolla...

Tää mäki noustiin ja laskettiin kuusi kertaa perinteisen kisassa.