Olin jo monta vuotta haaveillut osallistumisesta Kalevan Kisoihin eli yleisurheilun aikuisten SM-kisoihin. Sain tänä vuonna rikottua 10000m tulosrajan, joten sain vihdoin oikeuden osallistua! Matkasimme isäni kanssa lauantaina Ouluun ja majoituimme huoneistohotellissa yhden yön. Kisapäivän aamuna menimme kisapaikalle hakemaan kisapassit ja hengailimme kisa-alueella. Tunnelma oli upea ja väkeä oli paljon.
Lämmittelin aika maltillisesti, koska säätila oli todella kuuma. Oleskelin mahdollisimman paljon varjossa ja kävin pariin otteeseen kilpailijoiden käytössä olleessa uimahallissa kastamassa jalkani kylmäaltaassa. Calling eli kilpailijoiden kokoontuminen lähestyi.
Callingissa meille kisailijoille annettiin ohjeita kentälle menemisestä. Tuntui hienolta olla kovien juoksijoiden seurassa ja nähdä, että hekin jännittivät juoksua ja erityisesti lämmintä säätä. Kävelimme jonossa stadionille ja vaihdoimme piikkarit.
Lähdimme matkaan. Ensimmäiset kierrokset tuntuivat kovan metelin takia tosi oudoilta, koska olen tottunut juoksemaan lähes hiljaisella kentällä. Kannustushuutoihin ja muihin ääniin kuitenkin tottui aika pian ja pystyi keskittymään omaan juoksuun. Takasuoralla oli jokaisella kierroksella tarjolla märkiä sieniä, joilla kastelin pään. Kärkikolmikko erosi muusta ryhmästä ja itse olin neljäntenä.
Vauhti oli tasaista. Juoksu tuntui ihan hyvältä. Vauhdin ylläpidon puolesta vaikeimmat kilometrit kympillä ovat neljäs ja viides kilometri. Puolenvälin jälkeen kuitenkin usein helpottaa. Nautin joka askeleesta ja vaikka maaliintulon irvistykseni olikin varsin komea, en ole koskaan kokenut vastaavanlaista endorfiiniryöppyä!
Lopputuloksena oli oma ennätys 36.02 ja neljäs sija. Muutama kova juoksija tosin puuttui jalkavaivojen takia... Kisareissu oli ikimuistoinen kokemus!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti