Sähköinen ja vetinen 1500m

Katsoin ystäväni Venlan kanssa eilen illalla kun synkkä ukkospilvi lähestyi salamoiden Lempäälän urheilukenttää. Naisten 1500 metrin juoksuun oli vielä melkein tunti aikaa. Mietimme ehtisikö pilvet saavuttaa kentän, ehtiväthän ne...

Kaatosade alkoi. Käynnissä urheilukentällä olivat 1000 metrin juoksut. Reippaina tonneja juoksivat vaikka salamoitakin välkähteli ja kenttä tulvi vettä. Olin ajatellut juosta tänään postissa tulleilla uusilla nopeilla lenkkareilla kisan, mutta suunnitelmat muuttuivat veden takia.

Uudet lenkkarit

Lämmittely oli todellakin erilainen kun yleensä: Vietimme aikaa Venlan kanssa korkeushyppypatjan katoksen alla jalat ilmassa katsellen ukkosmyrskyä. Heti kun yritti pienen vedon taivasalla ottaa, kastui likomäräksi...

Meidät kutsuttiin lähtöviivalle. Oli enää 11 astetta lämmintä ja vettä tuli jatkuvasti suuhun. Piikkarit, hiukset ja kisa-asut kastuivat painaviksi vedestä. Lähdimme matkaan. Rata oli täynnä syviäkin lätäkköjä ja vesi roiskui. Tuntui kuin olisi juossut rantavedessä!

Ensimmäiset kierrokset menivät minulla ihan hyvää vauhtia,

mutta vesi alkoi sokaista silmät, joten hädin tuskin näin missä juoksin. Juuri kun viimeinen kierros oli alkamassa, koko kenttä välkähti ja kuului kova jyrähdys! Jouduin juostessa peittämään korvani kovan äänen takia ja katsomaan alas pelästyksissäni.

Maaliin tullessa en ollut kovin väsynyt eikä aikakaan ollut sään takia hyvä. Ajaksi kellottui 5.09...Vaivaamaan jäi, mikä aikani olisi normaaleissa olosuhteissa ollut. Juoksusta jäi kuitenkin hyvä filiilis askeleen keveyden vuoksi.