Tuuletuksia

SM-pronssia N-17 sarjassa 15 kilometrin vapaan hiihdossa Keminmaalla! En olisi ikinä uskonut alkutalven epäonnistumisien jälkeen pystyväni tähän!

Perjantaina lähdimme isäni kanssa kohti Oulua, jossa majoituimme. Oulusta Keminmaalle on kyllä matkaa melkein kaksi tuntia autolla, mutta se ei haitannut: majoituksen lähellä oli kiva hiihtolatu. Lauantaina kävimme kisapaikalla reittiin tutustumassa. Reitti vaikutti melko raskaalta ja monet mutkikkaat ja vauhdikkaat alamäet tekivät siitä varsin jännittävän..

Kisaa edeltävänä iltana jännitys oli hirveä, mutta sukulaisten rohkaisevat sanat ja Steven Isserlisin konserttitallenne rauhoittivat minut. Kuunnellessani Isserliksen soittoa, muistin, että edessä oli kuitenkin vain yksi hiihtokilpailu, eikä mikään koko elämän tarkoitus.

Kisapäivä koitti. Kisapaikalla oli hyvä tunnelma ja kuuluttaja kertoi värikkäästi kisan kulusta. Kisat oli tosi hyvin järjestetty ja kauempanakin olevat kannustusjoukot pääsivät seuraamaan live-kuvaa stadionilta ja kuulutuksia! Jännitti hirmuisesti, miten selviäisin alamäistä kaatumatta...

Lähtö sujui hyvin. Reitti kiersi kolme kertaa viiden kilometrin lenkin. Ensimmäisellä kierroksella ajauduin letkan vetäjäksi ja kärkiporukan "tuulenhalkojaksi" joissakin ylämäissä. Alamäissä muut meinasivat melkein karata... Pysyin koko matkan kuitenkin viiden parhaan joukossa. Vauhti tuntui kevyeltä ja pitkät ylämäet sujuivat helpommin kuin olisin uskonut.

Lopun tiukan kakkos- ja kolmossijan kamppailun tuloksena tuli siis kolmas sija. Olen todella onnellinen, mutta tiedän, että moni muukin meistä olisi voinut olla mitaleilla, päivät vaihtelevat...